Tiimi

Nina Laiho

8914dd57-bcc2-40b1-a6da-147555798b4a-1

Työntekoa & eläimiä yli kaiken rakastava ikuinen ajattelija.

Olen aloittanut hevosten kanssa työskentelyn kuten useimmat muutkin – kun asiat ei suju, kaivetaan piiska esiin ja lisätään rautaa. Elämääni on mahtunut kaksi hevosta, joita ei kovemmalla raudalla tai isommalla paineella saanut taivutettua silloiseen tahtooni – toinen on Madde, toinen on tähtenä taivaalla.

img_5501

Madde oli minulle tullessaan todella äkkipikainen, pystyyn hyppivä ja nopea. Jostain kumman syystä se ei ole osoittanut koskaan elämässään sulkeutumisen merkkejä, vaikka on kovaa kohtelua saanutkin. Kävimme useilla valmentajilla, kokeilimme eri keinoja laidasta laitaan, mutta Madde ei taipunut tahtooni – minä jäin toiseksi. Muistan välillä itkeneeni viikkotolkulla jokaisen ratsastuksen jälkeen. Elämäni paras oppikoulu, valitettavasti hevosen kustannuksella.

Kokeilin hetken jopa natural horsemanship-tyylistä lähestymistapaa, mutta Maddeimg_0892
hätisti minut keskisormea näyttäen takaisin mietintämyssyyni. Ja päädyin Minna Lindströmin tunnille. Jokin napsahti. Siitä päädyin Katariina Cozmein oppiin. Lisää oivalluksia. Näitä seurasi suuri sarja ihania ihmisiä, hevosia ja oivalluksia (joita tulee vastaan vielä lähes päivittäin.) Jatkoin hetken kilpailemista (oikkuilusta huolimatta Madde hyppäsi lähes aina ilman että puomit kolisivat = hyvä estehevonen), mutta roolini oli lähinnä suunnannäyttäjä – Madde päätti vauhdin. Noh, yleensä suunnankin.

Rusetteja tuli seurakisoissa puhtaista radoista ja jäätävästä vauhdista johtuen. Voittajafiilis oli harvoin, vaikka kunniakierroksella tuulettelinkin. En tuntenut tekeväni mitään yhdessä hevoseni kanssa ja alkoi hiipiä karmiva ajatus mieleen: tykkääkö Madde hypätä? Nauttiiko se yhdessäolosta? Rakastaako se minua?!

No eihän se nauttinut. Kilpailut on meidän osalta kilpailtu. Kävin valtavan eettisyyden myllerryksen päässäni, kun mietin haluanko vielä harrastaa ratsastusta vai päästänkö Madden luontoon. Päätin kuitenkin säästää Madden susien armoilta ja alkaa opiskella eläinten luonnollisia elinoloja. Siitä siirryin pikkuhiljaa eläinten oppimiseen ja siitä eläinten operanttiin kouluttamiseen. Madde alkoi kuunnella. Alkoi tulla hyviä pätkiä, joissa tunsin sen ja itseni osalta aivan erilaista läsnäoloa. Tuli niitä voittajafiiliksiä!

Ja nyt olen koukussa. Koukussa voittajafiilikseen, joka tulee kun saa tehdä jotain eläimen kanssa yhdessä. Mitä vähemmällä paineella ja varustuksella, sen parempi. Kun voi luottaa ja olla eläimen luottamuksen arvoinen. Rakastan antaa ihmisille näitä samoja oivalluksia ja voittajafiiliksiä omien hevostensa kanssa. Rakastan sitä pilkettä, joka syttyy jokaisen hevosen silmiin, kun ne saavat tehdä valinnan. Saavat vaikuttaa omaan elämäänsä. Saavat tehdä yhdessä ihmisensä kanssa, ilman pelkoa, ilman stressiä, ilman jännitystä.

Matkalle on mahtunut monen monta muutakin kaviokasta, jotka ovat opettaneet minulle yhtä sun toista. Monia asioita tekisin tänä päivänä toisin, mutta jokaisesta ratsastuskerrasta on jäänyt jotain käteen. Sydäntäni lähellä ovat erityisesti nuoret hevoset sekä ”ongelmatapauksiksi” kutsutut hevoset, jotka ovat useimmiten vain väärinymmärrettyjä.

Vaikka toimiminen hevosten kanssa on mennyt jo harppauksittain eteenpäin, ei oppikouluni ole valmis – hevosten kanssa se ei ole koskaan! Etsin aktiivisesti parempia keinoja toimia hevosten kanssa: miten tehdä hevosesta onnellinen ja miten onnellisuus ilmenee?


Veera Lempää – tulossa