Onnistumisen tunne koulutuksen keskiössä

Onnistuminen kasvattaa itsetuntoa

Tiedätkö sen tunteen, kun yrität suorittaa jotain uutta ja vaikeaa asiaa, mutta et meinaa millään onnistua? Toisinaan syynä on jonkun ulkopuolisen tekijän aiheuttava paine (esim. tiukka valmentaja), toisinaan sisäinen tarve suorittaa vahvasti (esim. täydellisyyden tavoittelu) tai asia on yksinkertaisesti liian hankala. Hevosta kouluttaessa (tässä yhteydessä tarkoitan että kaikki hevosen kanssa toimiminen taluttamisesta ratsastamiseen on kouluttamista) onnistumisen tunne, niin ihmisellä kuin hevosella, on keskeisessä asemassa kun toivotaan onnistunutta lopputulosta.

Iloitse pienestä, saat paljon!

Koulutettava asia kannattaa pilkkoa aina pieniin palasiin (kriteeri), niin että pienistä edistysaskeleista voi iloita ja hevonen kokee onnistuvansa. Vaatimustasoa kannattaa nostaa pikkuhiljaa, niin että välillä sekä kouluttaja että hevonen joutuvat hieman haastamaan itseään, mutta niin ettei vaatimustaso aiheuta turhautumista. Liian vaikean tehtävän äärellä turhautuminen lisääntyy ja voi pahimmillaan aiheuttaa sen että hevonen lopettaa yrittämisen. Jatkuva tunne epäonnistumisesta masentaa myös kouluttajaa, on siis molempien etu tavoitella pieniä edistysaskelia ja onnistumisia kerrallaan.

Pienistä onnistumisista kasvaa isoja riemun hetkiä. Kun kouluttaja oppii pyytämään ja iloitsemaan pienistä edistysaskelista, niin hevosen kuin kouluttajankin itsetunto kehittyy. Pitkässä juoksussa hyödyt ovat valtavia: löytyy yhteinen sävel, voidaan siirtyä vaativampiin ja vaativampiin tehtäviin ilman että kummankaan tarvitsee pelätä mitä epäonnistumisista seuraa.

Toistuva rankaiseminen onnistumisen esteenä

Jos hevosta rankaistaan jatkuvasti epäonnistumisesta sen itsetunto laskee ja ihmisen kanssa toimimisesta tulee epämiellyttävää. Hevonen pyrkii luonnostaan välttämään rankaisevia asioita (esim. paine, jokin pelottava asia vaikka ihmisen elekieli, ääni jne.), joten pian se voi alkaa vältellä jopa ihmisen lähellä olemista.

Hevonen voi oppia pelkäämään epäonnistumista jos siitä seuraa aina rankaisu, joten pian hevonen ei yritä tehdä enää mitään. Osa hevosista voi yrittää tehdä hysteerisesti kaikkea, jos joku annetuista käytöksistä osuisi oikeaan. Tässä tilanteessa ollaan monesti monimutkaisessa tilanteessa: hevonen säheltää jatkuvasti, ihminen turhautuu siihen ja rankaisujen määrä lisääntyy entisestään. On paljon selkeämpää opettaa hevoselle palkitsemalla ne käytökset joita sen halutaan jatkossa tekevän, kuin rankaista kaikista niistä käytöksistä joita siltä ei haluta. (Tai kuten eläinkouluttaja Tommy Wiren on sanonut: On helpompaa kertoa taksikuskille paikka johon haluat päästä, kuin kaikki ne paikat joihin et halua päästä.)

Hyvässä suhteessa epäonnistumista ei tarvitse pelätä

Kun hevosen koulutus perustuu palkitsemiseen (= kun hevonen tekee halutun asian, siitä seuraa hevoselle kannattava asia esim. rapsutus, ruoka, kehu, paineen poistuminen jne.), hevonen voi oppia luottamaan siihen että tämän ihmisen kanssa uskallan myös epäonnistua. Epäonnistumisesta ei siis seuraa mitään, vaan yritetään uudelleen ja palkitaan kun hevonen jälleen tarjoaa jotain halutun suuntaista käytöstä.

Palkintoa käyttäessä kannattaa silti muistaa, että jo se ettei hevonen saa palkintoa, voi olla rankaisevaa. Esimerkiksi ruokapalkan läsnäollessa ruoan pois meno on rankaisevaa, sillä hevonen menetti asian jonka se olisi halunnut. Tämän vuoksi ruokapalkan kanssa on tärkeää pitää huolta vahvistetiheydestä, jotta hevonen ei turhaudu liikaa.

Iso määrä onnistumisia lisää hyvinvointia

Kun hevonen kokee jokapäiväisessä elämässään paljon onnistumisia, se voi omaksua optimistisemman mielentilan. Optimistinen hevonen suhtautuu uusiin, vähän pelottaviinkin asioihin uteliaasti eikä pienet epäonnistumiset lannista sitä. Hevonen joka kokee pääsääntöisesti epäonnistumisia voi olla pessimistinen. Pessimistinen hevonen suhtautuu uusiin, turvallisiinkin asioihin pelokkaasti, epäluuloisesti ja se voi pahimmillaan muuttua opitusti avuttomaksi.

Lue lisää:

Vastaa