Nina Laiho

  • hevosalan yrittäjä vuodesta 2017
  • kotipaikka Turku
  • perheeseen kuuluu avopuoliso, kaksi jackrusselinterrieriä Tove & Dua sekä fwb-tamma Madde
  • mentorina hevosasioissa toimii eläintenkouluttaja Aino Koivukunnas
  • muita esikuvia eläintenkouluttaja Tuire Kaimio, eläintenkouluttaja, ratsastuksenohjaaja Anna Kilpeläinen ja ystäväni eläintenkouluttaja Heta Rautiainen sekä Greenwichin yliopistossa eläinten käyttäytymistieteitä opiskeleva Verna Vilppula

Miten PHA sai alkunsa?

Olen aloittanut ratsastuksen perinteisessä ratsastuskoulussa jo ala-asteikäisenä.  Pelottoman asenteeni takia onnistuin hevosten kanssa perinteisessä, karkeassa ympäristössä varsin hyvin. Jos hevonen ei totellut, kaivettiin esiin lisää varusteita joilla saada hevonen toimimaan halutulla tavalla. 

Lopulta minulle tuli ikioma estekilparatsu, Madde. Madde oli tuolloin, vuonna 2013, 5-vuotias, herkkä fwb-tamma. Kilpailimme yhdessä seura- ja aluetasolla esteratsastuksessa, mutta ongelmat alkoivat heti alussa. Madde heitteli päätään, hyppi pystyyn ja se meni niin lujaa, että hillitseminen oli vaikeaa. Kokeilimme Madden kanssa monta eri valmentajaa, eri välineitä, eri keinoja, joilla saisin sen taivutettua tahtooni. Kokeilimme perinteisellä tyylillä (kannukset, raippa, kova kuolain, gramaanit…), väsytystaktiikalla, Natural Horsemanship-lähestymistavalla, mikään ei toiminut ja lopulta otimme ruokapalkan käyttöön.

Madde on opettanut minulle valtavasti hevosista, ihmisistä, elämästä ja lempeydestä. Sen kanssa olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta lähes kaiken mitä osaan. Tuekseni lähipiiriin olen saanut erittäin taitavia eläinkouluttajia, rakentavaa kritiikkiä antavia ystäviä sekä rakkaan perheeni.

Olen tietoisesti päättänyt olla käymättä koulutusta, jossa eläimiä opetellaan kouluttamaan. Suomalaisissa eläinten kouluttamiseen valmentavissa kouluissa törmään samoihin ongelmiin: palkkion käyttöä vähätellään tai se ohitetaan kokonaan, hevosen lajityypillisten tarpeiden ymmärtäminen on vajaavaista ja näin hyvinvoinnin määritelmä on puutteellinen. Nykyajan tiedonhankinta on onneksi helppoa ja olen päätynyt opiskelemaan eläinten käyttäytymistä, lajityypillisiä tarpeita, operanttia kouluttamista sekä biomekaniikkaa itse, hyvien verkostojen tuella.

Kohtaamisia

Suomen lisäksi olen hakenut oppia hevosista ulkomailta: Iranista, Espanjasta ja Portugalista. Olen päässyt näkemään monenlaista hevosten kohtelua, koulutusta ja erilaisia kohtaloita. Matkoilta on tarttunut mukaan paljon hyvää, mutta myös pahaa. Olen päässyt käsittelemään monipuolisesti erilaisia hevosia, joista ehkä vaikeimpana ja tärkeimpänä rescuehevonen Querida

Hevosten ja ihmisten kanssa kohdatessa haluan luoda turvallisen, sallivan ympäristön, johon jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Kaikki ansaitsevat tulla kuulluksi, niin eläimet kuin ihmisetkin. Uskon toimivan eläimen ja ihmisen suhteen syntyvän avoimesta vuorovaikutuksesta. Se edellyttää molempien osapuolien kuuntelemista, kompromisseja ja hyvien kommunikointitaitojen kehittämistä. Eläimen ja ihmisen yhteinen kieli ei ole sattumaa, sitä harjoitellaan, otetaan opiksi ja kehitytään yhdessä.