Uncategorized

Hevosen loimitus

Hevosen loimitus – koska loimi päälle ja koska pois?

Hevosen loimitus ja siihen liittyvä keskustelu käynnistyvät syksyllä. Milloin hevonen kannattaa loimittaa? Millä muilla tavoilla voi tukea hevosen pysymistä lämpimänä kylmällä kelillä?

Loimitukseen liittyy paljon mielipiteitä ja perinteitä, mutta siihen pätee sama ajatus kuin muuhunkin tekemiseen eläinten kanssa: tunne oma hevosesi hyvin ja opiskele huolellisesti asioita jotka vaikuttavat loimituksen tarpeeseen tai tarpeettomuuteen. Sekä turha loimittaminen että loimitta jättäminen voivat olla hyvinvoinnin heikentämistä.

On tärkeää, että loimituksesta päättäessä ihmisellä on kattava ymmärrys hevosen lämmönsäätelystä ja tekijöistä jotka siihen vaikuttavat. Yksilölliset erot voivat olla merkittäviä, jonka vuoksi on syytä käyttää aikaa oman hevosen tarkasteluun laajasti.

Hevosen lämmönsäätely ja termoneutraali lämpötila-alue

Lämmönsäätely on biologinen toiminto, jonka avulla eläimen kehon lämpötila pysyy mukavuusalueella. Tällöin elimet pystyvät toimimaan ideaalilla tavalla ja kehon tasapainotila – homeostaasi – on mahdollista säilyttää. Homeostaasin säilyttämiseksi hevonen pyrkii sopeutumaan ympäristön muutoksiin tietoisilla ja tiedostamattomilla keinoilla.

Termoneutraali lämpötila-alue tarkoittaa hevosta ympäröivää lämpötilaa, joka sallii sen kehon lämpötilan pysyvän ”mukavuusrajoissa”. Hevosen termoneutraali lämpötila-alue on huomattavasti laajempi kuin ihmisen, mutta siinä on yksilöllistä vaihtelua. Esimerkiksi ikä, rotu, turkin laatu, ruokinta ja lihavuusaste vaikuttavat hevosen termoneutraaliin lämpötila-alueeseen ja kykyyn säädellä kehon lämpötilaa.

Kun hevosta ympäröivä lämpötila kylmenee alle termoneutraalin lämpötila-alueen, kehon tulee tuottaa lisää lämpöä, jotta kehon lämpötila pysyy vakaana. Kun ympäröivä lämpötila kuumenee, kehon tulee haihduttaa lämpöä, jotta kudokset eivät ylikuumene. Jo muutaman asteen nousu kehon lämpötilassa on hevoselle vaarallinen.

Ulkoilman lämpötilan lisäksi tuulen nopeus, sade, kosteus ja auringon säteily vaikuttavat siihen, miten hevonen kykenee ylläpitämään kehon lämpötilaa. Esimerkiksi tuuli voi nopeuttaa lämmön haihtumista, sillä karvan ja ihon väliin jäävä lämmin ilma voi haihtua karvojen liikkumisen vuoksi.

Ihmeöljyn avulla huikea talviturkki?

Hevosen karvaturkin laatu on ennen kaikkea geenien säätelemää, mutta siihen vaikuttavat myös paikalliset sääolot, loimitus sekä hevosen asumismuoto. Karvanvaihtoa säätelee lämpötilan lisäksi valon määrä; lämpötila ei siis ole ainoa karvanvaihtoa säätelevä tekijä.

Liika karvaturkin harjaaminen voi vähentää karvapeitteen rasvan määrää. Tällöin karvapeitteen eristävyys voi kärsiä ja läpäistä vettä herkemmin. Likaiset kohdat tulee puhdistaa varusteiden alta, mutta muutoin ylimääräisestä puunaamisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Parasta hoitoa hevosen turkille on hyvä ravinto joka koostuu laadukkaasta heinästä ja sitä täydennetään heinä-analyysien mukaisesti kivennäisellä. Mikäli hevosen perusravinto ei ole tasapainossa, lisäravinteet eivät korjaa sen puutteita tai saa hevosen karvapeitteestä merkittävästi parempaa.

Käyttäytyminen on tehokas tapa säädellä lämpöä

Käyttäytymisellä on tärkeä rooli kehon lämpötilan säätelyssä. Samalla tavoin kuin nälän tunne saa hevosen etsimään ruokaa, kylmyyden tai kuumuuden tunne saa hevosen pyrkimään muuttamaan kehon lämpötilaa. Hevosen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihminen mahdollistaa sille valintojen tekemisen: sen, että hevonen voi käyttäytymisellään vaikuttaa kehon lämpötilaan.

Katos saattaa olla hyvä vaihtoehto loimitukselle. Katos poistaa tai heikentää sateen ja tuulen vaikutusta, ja voi näin tarjota hevosille mahdollisuuden päästä suojaan siltä ympäristöilmiöltä, joka vaikeuttaa lämmönsäätelyä. Kylmä, mutta tuuleton ja sateeton ilma ei yleensä ole hevosen lämmönsäätelylle suuri ongelma.

hevosen loimitus

Hyvä katos

Jotta katos voi toimia loimituksen korvikkeena, hevosen on koettava katos käyttökelpoiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että katoksen on oltava hevosen mielestä turvallinen paikka. Mikäli hevonen ei koe katosta miellyttäväksi, katos voi jäädä käyttämättä eikä näin korvaa loimitusta. Katoksesta on hyötyä myös kuumalla säällä, sillä katos tarjoaa varjoa ja suojaa hyönteisiltä.

Hevosten on todettu käyttävän ihmisen rakentamaa katosta huonommin mikäli

  • katoksesta on huono näkyvyys (matala sijainti maastoon nähden, sisäänkäynti poispäin alueesta jossa esiintyy paljon aktiivisuutta)
  • katoksen edessä on mutaa
  • sisäänkäynti tai sisätila on ahdas
  • tarjolla on luonnollinen suoja sääoloja vastaan.

Katos voi olla loimitusta turvallisempi valinta, sillä mikäli hevonen kokee loimen aiheuttavan ylikuumentumista, se ei pääse viilentämään itseään tehokkaasti. Hevosen keinoja viilentää itseään ovat tuuliselle paikalle tai varjoon hakeutuminen, piehtarointi tai kylmän veden juominen. Loimitus estää näistä lähes kaiken, jolloin ylikuumentumisen riski on todellinen tai olo on vähintään tukala.

Loimen istuvuuden merkitys

Toinen loimen käyttöön liittyvä ongelma on kudoksiin aiheutuva paine: jopa hyvin istuva loimi voi aiheuttaa jatkuvassa käytössä painevaurioita, esimerkiksi mustelmia tai hiertymiä. Merkkejä loimen aiheuttamasta ahdistuksesta voivat olla esimerkiksi jatkuva juominen, loimen repiminen, piehtarointi tai esineisiin hankaaminen. 

Hyvin istuva loimi sallii mahdollisimman hyvin hevosen liikeradat eikä paina terävästi luisiin kohtiin, joissa ei ole rasvakudosta luiden suojana (esim. säkä ja lonkkakyhmy). Hyvä loimi on myös mahdollisimman kevyt, sillä painava loimi aiheuttaa voimakkaampaa painetta. Loimituksessa kannattaa välttää monen loimen päällekkäistä käyttämistä ja sallia hevoselle useampi tunti päivässä ilman loimen asettamia liikkumisen rajoitteita. Loimen ja muiden varusteiden istuvuudesta puhutaan tarkemmin Ratsun biomekaniikan perusteet-verkkokurssilla.

Hevosen on vaikea ilmaista tarve päästä loimesta eroon. Kuvapankkikuva

Olosuhteet vaikuttavat

Hevosen lämmönsäätelyä tukevat katoksen tai loimen lisäksi esimerkiksi ruokinta, lajitoverien seura ja resurssien sijoittelu. Myös liikkumistilan koolla on merkitystä. Suuri tarha itsessään ei takaa onnea, on myös tärkeää että hevosella on motivaatio liikkua.

Liikkumisen motivaatiota lisäävät resurssien sijoittelu sekä lajitoverien seura. Ruokinnan, juomapaikan ja katoksen sijoittelu etäälle toisistaan saa hevosen liikkumaan itselleen luontaisella tavalla resurssien perässä. Lajitoverin kanssa liikkuminen ja sosialisointi ovat hevoselle tärkeitä asioita ja lisäävät yleensä liikkumisen määrää.

Kylmyys lisää hevosen nälän tunnetta ja syömisen avulla hevonen voi tehostaa lämmöntuotantoa. Ravinnon laatu ja koostumus vaikuttavat siihen, kuinka paljon lämpöä syntyy; karkea ravinto (heinä, olki) lisää lämmöntuotantoa tehokkaammin kuin tiivisteet (mössöt, lisäravinto). Ruokinnan lisääminen onkin yksi hyvä keino edesauttaa hevosen lämpimänä pysymistä kylmällä kelillä.

Klipatun hevosen loimitus

Klippaaminen on yleistä harraste- ja kilpahevosten kesken, sillä mikäli hevosta liikutetaan usein hikeen asti, kuivuminen voi olla hidasta. Kilpahevosten klippaaminen voi olla aiheellista, mutta harrastehevosten klippaamista tulisi harkita tarkoin. 

Klippaaminen heikentää hevosen omaa lämmönsäätelyä ja tekee hevosesta enemmän riippuvaisen ihmisestä. Klipattu hevonen ei kykene pörhistämään karvojaan viileällä ilmalla ja menettää näin tärkeän osan lämmönsäätelykyvystään. Klipattua hevosta ei näin voi pitää juuri lainkaan ilman loimea. Klippaamisen tulisi olla hyvin perusteltua, eikä pelkkä tottumus.

Loimi vai ei?

Lopullinen päätös loimituksen tarpeesta on riippuvaista yksilön ominaisuuksista ja hevosen elinoloista. Katos tarjoaa hevoselle paremman tavan vaikuttaa omaan oloonsa, mutta katoksen rakentaminen ei ole aina mahdollista. Joillekin hevosille heinä- tai olkiruokinnan lisääminen, lajitoverin kanssa tarhaaminen tai tarhan resurssien sijoittelu voivat riittää avustamaan lämmönsäätelyssä, ainakin mikäli kyse on vain hieman viileästä kelistä.

Kun sää on yhdistelmä kylmyyttä, sadetta ja tuulta, voi loimi jäädä hyväksi vaihtoehdoksi turvata hevosen lämmön ylläpito. Tällöin on tärkeää valita loimi, joka on mahdollisimman hyvin kyseiselle yksilölle sovitettu ja riittävän kevyt. Jos sää muuttuu lämpimämmäksi, on hyvä suunnitella valmiiksi onko loimi mahdollista päästä ottamaan pois nopeasti. Talliporukan kanssa voi olla hyvä sopia yhdessä, että tallilla käyvä henkilö riisuu halukkaiden hevosten loimet, jotta ylikuumenemiselta vältytään.

Nykyaikainen tapa selvittää loimituksen tarve on kysyä hevoselta itseltään. Norjassa tehty tutkimus koulutti onnistuneesti 23 hevoselle symbolein kommunikointia ja lopulta kaikki 23 hevosta osasivat ilmaista loimen tarpeensa viimeistään kahden viikon kuluttua harjoittelun aloittamisesta. Tutkimuksen mukaan hevoset valitsivat loimen erityisesti kylmällä kelillä, jolloin satoi ja tuuli. Toisaalta kukaan hevosista ei halunnut loimea päälleen kauniilla, aurinkoisella säällä. Koulutussuunnitelma kriteereineen löytyy kokonaisuudessaan avoimesti täältä. Hevosen loimitus voi olla tulevaisuudessa hevoselta kysymisen varassa ja hyvä niin!

Lähteet:

Otsikon kuva: Pixabay