Hevoselle reilu ratsastaja, osa 6: Nyökky

Pään ja kaulan nyökky

Ratsuna toimiminen on raskasta ja kuluttavaa työtä. Project Happy Athlete:n Hevoselle reilu ratsastaja-juttusarjassa esitellään tapoja, joilla voi auttaa hevosta säilyttämään terveytensä ratsastuskäytöstä huolimatta. Sarjassa tutustutaan ratsastajan apujen käyttöön, hevosen biomekaniikkaan ja harjoitteisiin joiden avulla voidaan ylläpitää hevosen hyvää suorituskykyä ja terveyttä. 

Hevosen pää ja kaula ovat yksilöstä riippuen melko tai todella painavia. Pään ja kaulan asento vaikuttavat suuresti hevosen tasapainoon ja koko selkärangan asentoon. Kun hevosen pää tulee lähemmäs sen kehoa nyökky-asentoon (esimerkiksi ohjista vetämisen seurauksena), selkäranka menee notkolle ja heikentää hevosen kykyä kantaa painoa selässään. Lähelle kehoa tuotu pää kuormittaa myös lanneselkää ja hevosen kaularankaa. Notkoselkä rajoittaa hevosen kykyä astua takajaloilla syvemmälle kehon alle eli takajalkojen liikeradat kohdistuvat taaksepäin.

Kun hevosen pää ja kaula venyvät turpa edellä, suorana eteenpäin ja maata kohti (”eteenalas”) hevosen selkärangan nikamavälit pääsevät venymään. Pään ja kaulan pidentyessä turpa edellä eteenpäin ja alaspäin hevosen vatsalihakset työskentelevät ja hevosen selkä kohoaa ja ikään kuin pyöristyy ylöspäin. Tässä asennossa hevosen on hyvä kehittää painon kantamiseen tarvittavia lihaksia, sillä sen selkäranka ei ole kiertynyt tai vääntynyt. Hevosen päätä ei kannata kuitenkaan ratsastaa liian alas, jolloin selän tuki poistuu ja etupainoisuus lisääntyy.

Kun hevosen turpa vedetään eteenalas-asennosta kohti kehoa, asennon positiivinen vaikutus heikkenee tai katoaa. Turvan tuominen kehoa kohti aiheuttaa jälleen ylimääräisen mutkan selkärankaan ja voi aiheuttaa selän notkistumisen ja lantion alueen jännittymisen.

Asennossa, jossa hevosen turpa osoittaa rintaa tai kehoa kohti, hevosen näkökenttä on supistunut huomattavasti. Tällainen asento on paitsi haitallinen hevosen keholle, myös aiheuttaa herkästi pelkoa ja stressiä, kun hevonen ei pääse näkemään ympärilleen normaalisti. Pään tuominen lähemmäs kehoa voi aiheuttaa hevosen rakenteesta riippuen hengitysteiden ahtautumista ja nielemisvaikeuksia, toisille helpommin kuin toisille.

Hevosen niska ja leuka keskeisessä asemassa

nyökky

Kun hevosen halutaan liikkuvan terveellisesti, tulisi tavoitella hevosen niskan ja leuan rentoutta. Rento niska ja leuka mahdollistavat hevosen myötäyksen niskasta pituussuunnassa (kallon ja ensimmäisen niskanikaman välistä) kohti luotisuoraa tai hieman sen etupuolelle. Kun hevonen myötää niskastaan rennosti, se pystyy asettumaan eli taivuttamaan päätään sivusuuntaisesti kallon ja ensimmäisen niskanikaman välistä. Kallon ja ensimmäisen niskanikaman välisen nivelen rentoutuminen mahdollistaa hevosen laadukkaan kehon käytön. Tähän asentoon hevosta ei voi pakottaa, mutta sen voi siihen opettaa.

Jos hevonen jännittää suutaan tai leukaansa, sen niska jännittyy ja myötäys ja asetus tulevat mahdottomaksi. Ilman niskan rentoutta hevosen on mahdotonta liikkua koko kropastaan terveellisesti. Suun ja leuan jännittymisen aiheuttaa helposti ratsastajan käsien jännittäminen liikkeen seuraamisen mukaan ja ratsastajan huono tasapaino, jolloin istuntaan haetaan tukea ohjista.

Lue myös:

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 1

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 2: Hevonen ratsuna

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 3: Hevosen liikkumistapa

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 4: Keskivartalon ja etuosan kannattelu

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 5: Takaosa toimii moottorina

Anna Kilpeläinen: Asetus, taivutus ja taivutusväistöt

Kiitos avusta Eläinkoulutus Heta Rautiainen ja Nina Paloposki!

Vastaa