Hevoselle reilu ratsastaja, Hevosen biomekaniikka, Hevosen ratsastaminen

Hevoselle reilu ratsastaja, osa 4: Keskivartalon ja etuosan kannattelu

Ratsastaja hevosen selässä

Ratsuna toimiminen on raskasta ja kuluttavaa työtä. Project Happy Athlete:n Hevoselle reilu ratsastaja-juttusarjassa esitellään tapoja, joilla voi auttaa hevosta säilyttämään terveytensä ratsastuskäytöstä huolimatta. Sarjassa tutustutaan ratsastajan apujen käyttöön, hevosen biomekaniikkaan ja harjoitteisiin joiden avulla voidaan ylläpitää hevosen hyvää suorituskykyä ja terveyttä. 

Kuten ihmisurheilijalla, myös hevosen keskivartalon tuella on keskeinen merkitys. Ilman keskivartalon tukea hevosen suorituskyky heikkenee merkittävästi ja hevonen on herkästi altis selkävaivoille. Syvät tukilihakset ovat erityisen tärkeitä terveellistä liikkumistapaa kouluttaessa. Syvien tukilihasten avulla hevonen pystyy liikkumaan ryhdikkäästi, tasapainoilemaan taidokkaasti ja liikkumaan tahdikkaammin ja lennokkaammin. 

ratsastaja
Hevosen selkäranka kaartuu alaspäin. Kuva: Marle Muuronen

Hevosen selkää ei ole luotu kannattamaan painoa ja koska hevosen selkäranka on hieman tai paljon alamäkeen, se joutuu käyttämään paljon energiaa maapallon painovoiman vastusteluun kannatellessaan ylimääräistä painoa selässään. Painon kannattelun lisäksi hevosen selän tehtävänä on siirtää takaosan tuottama voima eteenpäin. Jos keskivartalon tuki ei riitä pitämään hevosen selkää tarpeeksi jäykkänä, takaosan tuottama voima ei siirry haluttuun suuntaan ja aiheuttaa hevosen liikkumista epätasapainossa. 

Ratsastajan kannattelu voi johtaa selkävaivoihin

Koska hevonen pyrkii luonnostaan paineesta pois päin, myös ratsastajan nousu hevosen selkään ensimmäistä kertaa aiheuttaa väistörefleksin -> selkä notkistuu. Kun hevonen ei pääse väistämään painetta, se voi esimerkiksi yrittää paeta, jähmettyä tai saada ylimääräisen painon pois selästään pukittamalla. Hyvällä totuttamisella ja koulutuksella tähän voi vaikuttaa, mutta iso osa aikuisista ratsuistakin reagoi ratsastajan painoon notkistamalla selkäänsä.

Hevoselle tulee opettaa sekä painon kannattelu ilman selän notkistamista, että rentoutuminen epämiellyttävä paine selässään. Kun hevoselle opettaa keskivartaloa tukevien lihasten käyttöä ja pitää huolta hevosen normaalipainosta, liikkumisesta tulee sillekin mukavampaa ja hevonen kestää painon kannattelua selässään paremmin. 

Etuosan kannattelu

Hevoset ovat luonnostaan etupainoisia eläimiä (n. 60% painosta edessä). Kun selkään lisätään ratsastaja, myös ratsastajan paino asettuu hevosen etuosalle. On hyvä tiedostaa, että hevosen keho on lähtökohtaisesti valmis liikuttamaan vain omaa painoaan ja siitäkin valtaosan etuosalla. 

Hevosen etuosan kannattelu perustuu siihen, että hevonen kykenee nostamaan rintakehäänsä lapojen välistä ylöspäin ja hallitsemaan etuosan luontaista kiertoliikettä sen liikkuessa. Hevosen lavat eivät ole kiinni sen kehossa luilla, joten hevosen rintakehä voi olla matalalla lapojen välissä kuin kilpikonnan pää kuoressaan, tai se voi kohottaa rintakehäänsä ulos- ja ylöspäin painamalla etujaloilla maata vasten.

ratsastaja
Nuori hevonen harjoittelee painon kannattelua terveellisesti.

Kun hevonen kannattelee etuosaansa, sen säkä on usein korkeammalla kuin lantion korkein kohta. Etuosan kannattelu antaa etujaloille suuremman liikelaajuuden ja lisää nopeutta ehtiä takajalkojen edestä pois. Hevonen pystyy hallitsemaan takaosan tuottaman voiman suuntaa paremmin ja näin hallitsemaan lapojen suuntaa ja koko kehon suuntaa.

Lue myös:

Kiitos avusta Eläinkoulutus Heta Rautiainen sekä Nina Paloposki!

Vastaa