Hevonen

Hevonen eläimenä

Hevonen on sosiaalinen, kohtelias saaliseläin. Hevonen tukeutuu mielellään laumaansa ja pyrkii välttämään konflikteja laajalla elekielellään, jos se on suinkin mahdollista. Luonnossa hevonen viettää valtaosan päivästään syöden ja vaeltaen käynnissä laumansa mukana, mutta ihmisen omistuksessa joutuu sopeutumaan luonnollisesta poikkeaviin olosuhteisiin.

Mitä hevonen tarvitsee?

Eläinsuojelulaki edellyttää että eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Kärsimyksen vastakohtana voidaan ajatella hyvinvointia: olotilaa, jossa eläin kokee voivansa hyvin. Hevosta koskevat lait voit lukea täältä.

Hyvinvoiva hevonen elää ympäristössä, joka tukee sen lajityypillisten tarpeiden täyttymistä ja sallii laajan käyttäytymisrepertuaarien toteutumisen. Hyvinvoiva hevonen on terve ja pääsee käyttämään sekä henkisiä että fyysisiä valmiuksiaan monipuolisesti.

Laki ei edellytä tällä hetkellä täyttämään kaikkia hevosen tarpeita, jolloin hevosen hyvinvointi heikkenee. Mitä hevonen oikeasti tarvitsee voidakseen hyvin?

Lauma on tärkein

Hevoselle kaikkein tärkeintä on lajitoverien muodostama lauma. Lauma tarjoaa hevoselle turvaa ja vakautta jopa vähän hankalissa olosuhteissa. Lauman tulisi olla mahdollisimman tasapainoinen, jotta kaikki pääsevät käsiksi hevosille tärkeisiin resursseihin: mm. ruokaan, juomaan ja lepäämään. Luonnossa hevoslaumat muodostuvat joko perheyksiköistä, jonka muodostavat yksi tai resurssien saatavuudesta riippuen useampi ori elää tammahaaremin sekä 0-3-vuotiaiden perheen varsojen kanssa. Laumaan syntyneet varsat poistuvat perheyksiköstä vasta 3-vuotiaana, jolloin orit liittyvät muista oreista muodostuneeseen poikamieslaumaan harjoitellakseen orina tarvittavia taitoja ja etsiäkseen itselleen uutta perheyksikköä. Yli 3-vuotiaat tammat liittyvät perheyksikön ulkopuolisten orien haaremeihin jatkaakseen jälleen sukua omalta osaltaan.

Lauma tuo lähes puolustuskyvyttömälle hevoselle turvaa: mitä suurempi lauma, sitä pienempi todennäköisyys että joudun itse syödyksi. Hevosella ei ole sarvia, torahampaita tai edes paksua turkkia suojelemaan pedoilta, vaan sen ainoat keinot selvitä pedoilta on ensisijaisesti pysyä laumassa, paeta mahdollisimman nopeasti pienimmänkin rasahduksen ollessa mahdollisuus pedosta tai jähmettyä metsän suojiin näkymättömiin pedoilta.

Toisinaan tasapainoinen lauma on vaikea järjestää ihmisen luomissa olosuhteissa ja tällöin kannattaa pitää huolta tarpeeksi suuresta tarhasta ja resurssien runsaudesta. Aitojen sisällä olevalla laumalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua jollain tavalla elämäänsä, vaikka vapaudessa ne saattaisivat ajautua toisistaan erilleen. Jos joku hevosista on jatkuvasti stressaantunut, ei lepää tai saa syödäkseen, kannattaa harkita kahta erillistä laumaa

Hevosille on tärkeää päästä kosketuksiin toisten hevosten kanssa, pystyä rapsuttelemaan hyvien ystävien kanssa ja tarvittaessa leikkiä. Luonnossa orit huolehtivat lapsien hoidosta ja leikittämisestä sekä harjoittelevat taistelutaitoja keskenään jos haluavat joskus varastaa haaremin itselleen toiselta orilta, joten etenkin urospuolisille hevosille leikkiminen on tyypillistä.

Laumassa hevoset kommunikoivat hienovaraisin elein ja ne pyrkivät välttämään konflikteja kaikin mahdollisin tavoin. Jos laumassa esiintyy konflikteja ja aggressiivisuutta, kannattaa pohtia onko tilaa tarpeeksi ja riittääkö kaikille tarpeeksi ruokaa, juomaa ja muita resursseja.

Lauman rakenne

Vastoin yleistä luuloa hevosen laumassa ei ole selvää hierarkiaa. Ihmiselle on hyvin tyypillistä etsiä suoraviivaisia sosiaalisia suhteita, mutta hevosten välinen laumadynamiikka on ihmisen näkökulmasta hyvin monimutkainen, mutta oikeastaan hyvin yksinkertainen: hevosen aivot eivät ole niin kehittyneet, että voisivat käsitellä tiukkaa laumahierarkiaa tai lineaarista dominanssia.

Hevosten laumoista on löydetty jaettu johtajuus: kuka tahansa lauman jäsen voi käynnistää lauman liikkeen ja ohjata suuntaa. Ennen liikkeelle lähtöä jotakin resurssia kaipaavat yksilöt tekevät pieniä eleitä joilla ilmaisevat resurssin tarpeensa (esim. jano, tarve päästä viileämpään paikkaan) ja loppu lauma liittyy mukaan.

Dominanssi viittaa jonkin resurssin tarpeeseen. Lineaarisessa dominanssissa tietyt yksilöt järjestyvät aina samaan ”arvojärjestykseen”, eli pääsevät aina tiettyyn resurssiin käsiksi ensimmäisenä. Tämä vaatii suurta aivokapasiteettia, jotta kaikki yksilöt voivat kaikissa tilanteissa muistaa dominanssin järjestyksen sekä hankkia tarvittavia ”turvamiehiä” jotta ne pysyvät arvojärjestyksen kärjessä jatkossakin (katso Frans De Waal-primatologin TEDtalk The Surprising Science of alpha males): hevosella on valtavasti energiaa vaativa suolisto, joten sille ei jää riittävästi energiaa jotta se voisi toteuttaa näin järjestäytynyttä arvojärjestystä. Sitä paitsi hevonen kävelee luonnossa tärkeimpien resurssiensa, esimerkiksi ruokansa päällä: miksi evoluutio olisi tehnyt siitä kilpailuhenkisen?

Sen sijaan hevosten dominanssisuhteet perustuvat ”kahden kauppaan”: se yksilö, joka tarvitsee resurssia enemmän, on valmis tekemään resurssin eteen enemmän. Tiukan paikan tullen tämä voi tarkoittaa jopa aggressiivisuutta, mutta pääsääntöisesti hevoset välttävät paljon energiaa syövää aggressiivisuutta viimeiseen asti. Toinen resurssista kiinnostunut yksilö oppii nopeasti, että toinen yksilö on erityisen nälkäinen usein, joten jatkossa sen kannattaa päästää ruoasta enemmän kiinnostunut yksilö syömään ennen itseä.

Dominanssisuhteet vaihtelevat usein eri resurssien välillä: toiselle ruoka on erityisen tärkeää, toinen on usein janoinen ja yksi haluaa tumman värinsä vuoksi viileään paikkaan auringolta ensimmäisenä.

Lue myös: Dominance and Leadership: Useful Concepts in Human–Horse Interactions?

Ruokaa jatkuvasti pieninä määrinä

Hevosen tulisi saada ruokaa pieniä määriä pitkin päivää. Hevosen tulisi syödä minimissään 10 tuntia vuorokaudessa, mahdollisimman tasaisesti ympäri vuorokauden. Ruokinnan automatisointi säästää aikaa, vaivaa ja pitkässä juoksussa jopa rahaa sekä edistää huomattavasti hevosen hyvinvointia jos ruokintavälejä voidaan tihentää. Myös vapaasti saatavilla oleva heinäruokinta voi olla hyvä vaihtoehto yksilöille, joiden lihavuusastetta voidaan hallita.

hevonen

Harvat ruokintavälit lisäävät hevosen stressiä ja aiheuttavat herkästi ruoansulatuselimistön ongelmia, esimerkiksi mahahaavaa. Hevosen ruoansulatuselimistö sulattaa ruokaa jatkuvasti, kuten luonnossa eläessä olisi tarpeen.

Runsas syömisen määrä luonnossa aiheuttaa hevoselle jatkuvan pureskelun tarvetta. Patoutunut pureskelun tarve saattaa aiheuttaa vierasesineiden, esimerkiksi puun purentaa sekä ihmiseen kohdistuvaa turhautumiskäytöstä. Hevosen pureskelun tarve on noin 50-60 000 kertaa vuorokaudessa.

Lihavuus hevosella

Lihavuus lisääntyy ihmisen elintasosairautena, mutta näin vaikuttaisi olevan myös hevosella. Hevosetkin ovat yksilöitä, joiden aineenvaihdunta on luotu erilaisiin oloihin. Lihavuus voi aiheuttaa hevosille monia sairauksia, jotka vaarantavat niiden terveyden. Painonhallinnan sääntö on teoriassa yksinkertainen, mutta käytännössä haastava: hevosen tulee kuluttaa liikkuessa enemmän energiaa kuin se syö.

Monille ensimmäinen ajatus on alkaa liikuttaa hevosta raskaasti hikeen. Ylipainoisen hevosen raskas valmentaminen aiheuttaa herkästi tuki- ja liikuntaelimistön rasittumista, joka voi johtaa nivelten, lihasten ja jänteiden vaurioihin sekä luiden haurastumiseen.

Suuri, aktivoiva tarha ja pitkäaikainen käyntiliikunta ovat parhaita tapoja lähteä laihduttamaan hevosta. Heinää kannattaa tarjota pienissä määrissä mahdollisimman usein ja suosia heinäruokinnan ohessa olkea täyttämään pureskelun tarvetta.

Hevonen on luotu liikkumaan

Hevonen on rakennettu liikkumaan ruoan, juoman ja turvan perässä ympäri vuorokauden. Hevonen lepää ja nukkuu vain noin 4 tuntia vuorokaudessa pienin pätkin, toisinaan seisten mutta se tarvitsee lepoa myös maaten. Loppuajan hevonen kävelee rauhallisesti syöden ja toisinaan pyrähtää koko lauman voimin laukkaan paetakseen tai harjoitellakseen pakenemista.

Karsinassa asuminen ja pieni tarha rajoittavat hevosen liikkumista huomattavasti, jolloin sen tuki- ja liikuntaelimistö saattaa kangistua ja liikkumisen tarve patoutua. Liikkumisen tarpeen patoutuminen aiheuttaa hevoselle turhautumista, joka saattaa purkautua pelokkaana käytöksenä, yrityksinä purkaa turhautumista pakenemalla esimerkiksi taluttaessa tai ratsastaessa ja stereotyyppisenä käyttäytymisenä.

Pihatto, joka mahdollistaa hevosen liikkumisen ympärivuorokautisesti edistää hevosen tuki- ja liikuntaelimistön toimintaa sekä vähentää stressiä. Pihattotarhan koolla on myös suuri merkitys, pieni pihattotarha aiheuttaa myös liikkumisen tarpeen patoutumista. Mitä monipuolisempi, aktivoivampi ja suurempi tarha hevosella on, sitä paremmin se pääsee toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan. Lue lisää aktivoivasta hevosen tarhasuunnittelusta.

Lue lisää: Equpea Tmi – Verna VilppulaHelsingin Sanomat: Hevosen perustarpeet eivät toteudu ihmisen kanssa (tilaajille), Lotta Armfelt: Hevosen koulutus ja hyvinvointi, HESY: Hevosen hyvinvointi on koko hevosalan etu 

Monipuolinen liikunta

Hevosen omaehtoinen liikunta aktivoivassa tarhassa on paras pohja hevosen peruskunnolle ja hyvinvoinnille. Ihmisen tarjoama liikunta voi edistää hevosen terveyttä entisestään tai heikentää sitä tehokkaasti. Hevosta ei ole luotu kantamaan painoa selässään, joten ratsastuskäytössä oleva hevonen tulee opettaa liikkumaan niin, että se pystyy terveellisesti kannattelemaan itseään ja ratsastajaansa.

Hevosen rasitusvammat (esim. nivel- ja jännevauriot) ovat seurausta hevoselle sopimattomasta valmennuksesta. Monipuolinen, vaihtelevilla pohjilla ja vaihtelevasti hevosen kehoa rasittava liikunta voi auttaa hevosta pysymään hyvässä lihavuus- ja lihaskunnossa, elastisena ja hyväntuulisena. Myös hevosen palautumisella on suuri merkitys sen terveyden suhteen, hevosen tulisi saada tarpeeksi lepoa rasituksen vastapainoksi.

Lue lisää hevosen terveyttä edistävästä liikutuksesta ja liikkumistavasta: