Hevosen biomekaniikan perusteet – verkkokurssin tavoite on auttaa sinua ymmärtämään paremmin hevosesi liikkumistapaa ja rakentamaan ymmärryksen avulla terveyttä edistävää liikuntaohjelmaa hevosellesi. Ymmärtämällä anatomiaa ja biomekaniikkaa voidaan ehkäistä hevosen vammojen syntymistä ja edesauttaa hevosen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Hevosen käyttö ratsuna on fyysisesti kuluttavaa työtä. Rasituksen määrään voi vaikuttaa valtavasti liikkumistapaa kouluttamalla. Mitä terveellisemmin ja monipuolisemmin hevonen liikkuu, sitä paremmin hevonen kestää käyttöä ja sitä mieluisampaa tekeminen on hevoselle. Tällä kurssilla psyykkinen ja fyysinen kulkevat käsi kädessä, niin kuin ne aina elävän, liikkuvan olennon kanssa kulkevat.
Hevosen liikkumistavasta saatetaan puhua epätarkoilla termeillä: ”takajalat alle”, “selkä ylös”, “peräänanto” ja “pyöreys”. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat ja miten ne saadaan aikaan? Miltä esimerkiksi pyöreys voi hevosesta tuntua ja miltä se näyttää?
Hevosen suorituskykyyn vaikuttaa monia tekijöitä, esimerkiksi:
Hevosen suorituskyky rajautuu paitsi fyysisiin ominaisuuksiin (mm. hapenottokyky, rakenneominaisuudet) myös hevosen psyykkisiin ominaisuuksiin. Hevosen liikkumistavassa on keskeistä kyetä esimerkiksi oppimaan ja muistamaan opittuja asioita tehokkaasti, jotta hevosen ja ihmisen yhteistyö on sujuvaa ja tehokasta. Sekä hevosen fyysisten että psyykkisten ominaisuuksien yliarvoiminen (esimerkiksi hevosen rakenteellisten kykyjen tai kognitiivisen kapasiteetin yliarviointi) tai aliarvioiminen voivat olla haitallisia hevosen hyvinvoinnille.
Fyysiset ja psyykkiset tekijät kulkevat aina käsi kädessa ja yksi tämän verkkokurssin keskeisistä tavoitteista on saada sinut ymmärtämään miten ne vaikuttavat toisiinsa – ja miten voimme hyötyä sisäistämällä tämän tosiasian.
Liity mukaan hevosen liikkumistapaan keskittyvään Facebook-ryhmäämme: Iloinen liikkuja – tavoitteena hyvinvoiva ratsu. Ryhmässä voi keskustella verkkokurssin sisällöstä tai jakaa muuten vain omia ajatuksia, kuvia ja videoita hevosensa liikkumistavasta.
Hevosen liikkumistapaa tarkastellaan tällä verkkokurssilla biomekaniikan näkökulmasta. Biomekaniikka nojaa fysiikkaan ja mekaniikkaan, puhutaan siis universaaleista ilmiöistä. Hevosen liikkuminen on yksinkertaistettuna taistelua maapallon painovoimaa vastaan erilaisilla taktiikoilla. Liikkumisessa hyödynnetään ravinnosta hankittua energiaa liike-energian tuottamiseksi eri tavoitteiden vuoksi. Hevosella on sisäänrakennettu tarve energiatehokkaaseen liikkumiseen – puhutaan metabolisesta (aineenvaihdunnallisesta) kustannuksesta.
Liikkumisen luontaiset tavoitteet ovat ravinnon hankinta, petojen välttely ja sosiaalisten kontaktien ylläpitäminen lisääntymisen ja hengissäselviytymisen vuoksi (Reilly et al., 2007). Liikkumiseen liittyy päätöksentekoa (miksi ja miten liikkua), joka perustuu eläimen sisäsyntyiseen tarpeeseen pyrkiä kuluttamaan mahdollisimman vähän energiaa toiminnassaan. Hevosen ruokavalio koostuu vähäenergisesta, kuitupitoisesta ruokavaliosta, jota pitää syödä suuria määriä saavuttaakseen riittävästi energiaa. Kesäisin kerätään runsaasti ravintoa köyhän talven varalle, jolloin energiankulutus lisääntyy.
Hidas kävely on hevoselle energiatehokkain liikkumistapa. Valtaosan vuorokaudesta hevonen liikkuu askel kerrallaan samalla syöden jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Hevonen voi vaeltaa tärkeiden resurssien perässä kävellen tai kevyesti juosten ja pyrähtää satunnaisesti kovaan vauhtiin pedon uhatessa tai leikin motivoimana. Liikkumisen motivaationa on jokin tärkeä resurssi.
Ravissa ja laukassa liikkumiseen liittyy pääosin jokin kiihdyttävä tunne, esimerkiksi pelko, raivo (pelko resurssin tai oman turvallisuuden menettämisestä) tai leikkiin liittyvä innostus. Hevonen ei vietä pitkiä aikoja tietyssä asennossa. Hevosen ei tarvitse olla erityisen hyvä tasapainoilemaan tai liikkua symmetrisesti, mutta kun hevonen otetaan ratsukäyttöön, liikkumisen vaatimukset muuttuvat.
Harraste- ja kilpahevosilta vaaditaan eri lajeissa erilaisia ominaisuuksia. Valtaosassa lajeista hevoselta vaaditaan pitkäkestoista, tasapainoista liikkumista ihmistä kannatellen. Tämä vaatii hevoselta täysin erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, kuin mihin hevonen on lähtökohtaisesti kehittynyt. Jos näitä lajeja halutaan harrastaa kestävällä tavalla, lajiin soveltuva yksilö tulisi valita terveyttä vaalien ja hevonen tulisi kouluttaa tehtäväänsä huolellisesti.
Hevosen selkä ei ole luonnostaan erityisen kehittynyt painon kannatteluun ja monilla roduilla jalostus on heikentänyt kykyä kannatella painoa entisestään. Esimerkiksi kouluhevosten jalostuksessa suositaan suurikokoisia, näyttäviä ja liikkeiltään erittäin elastisia hevosia. Tämän seurauksena hevosten sidekudosrakenteet ovat rakenteeltaan löysempiä ja niveltä tukevat sidekudosrakenteet ja ligamentit sallivat nivelelle yliliikkuvan, mutta näyttävän liikeradan. Yliliikkuvuus ei koske vain yhtä niveltä vaan hevosen kudostyypin takia sen kaikki sidekudos- ja ligamenttirakenteet ovat löysempiä.
Hevosilla tavataan paljon sairauksia ja vammoja jotka ovat seurausta ihmisten luomista elinoloista sekä ylikuormittavasta käytöstä. Nämä voivat olla ehkäistävissä ymmärtämällä hevosen anatomiaa ja biomekaniikkaa sekä sopeuttamalla hevosen käytön sen rakenteellisten ja psyykkisten ominaisuuksien mukaiseksi. Ratsastus ei ole itseisarvoltaan huono asia, kun se tehdään hevosen yksilölliset tarpeet huomioiden.
Hevoselle ei ole olemassa “hyvää” tai “huonoa” tapaa liikkua. Jos hevonen pysyy pystyssä eli vastustaa onnistuneesti ja energiatehokkaasti painovoimaa, se liikkuu tarkoituksenmukaisesti. Hyvä tai huono liikkumistapa ovat siis ihmisen mielipiteitä.
Tällä verkkokurssilla viittaamme hyvään liikkumistapaan sellaisilla tavoilla liikkua, joilla
Tällä verkkokurssilla viittaamme huonoon liikkumistapaan kun
Hevonen ei liiku hyvin vahingossa. Hevonen on hyvä kompensoimaan ja kehittämään tekniikoita, joilla se voi selviytyä ratsastetuksi tulemisesta. Selviytymisen sijaan ratsastamisesta voi tehdä hevoselle tavoiteltavaa ja mieluisaa. Tämä vaatii ratsastajalta kykyä tunnistaa erilaisia liikkumisen mekanismeja ja kouluttaa hevoselle haluttu liikkumistapa pienistä paloista. Hevonen liikkuu aina tavalla, jota ratsastaja vahvistaa. Jos et tiedä mitä vahvistat, vahvistat tiedostamattasi.
Tyypillisiä ongelmia, joita seuraa huonosta liikkumistavasta:
Hevosen biomekaniikan perusteet-verkkokurssin kouluttajina toimivat eläintenkouluttaja Nina Laiho ja eläinfysioterapeutti, hevoshieroja Marle Muuronen. Verkkokurssin materiaalien kopiointi sellaisenaan on kielletty.