Hevosen käyttäytyminen, Hevosen ongelmakäytös

Miksi hevonen pukittaa?

Hevonen pukittaa – mikä syynä?

Hevosen pukittelu on epämiellyttävä ja toisinaan jopa vaarallinen ongelma. Hevonen pukittaa aina hyvästä syystä, mutta syy ei aina ole ihmisen näkökulmasta looginen. Tässä artikkelissa käyn läpi erilaisia syitä, miksi hevonen voi pukittaa. Mikäli hevosella ilmenee pukittelua usein, on hyvä kääntyä eläinlääkärin ja käyttäytymisterapiaa tekevän hevoskouluttajan puoleen.

Miksi hoitaa syytä eikä seurausta?

Pukittelussa, kuten muutakin käyttäytymisen ongelmaa ratkoessa on tärkeää keskittyä selvittämään käyttäytymisen syy. Pelkän seurauksen, tässä tapauksessa pukittelun, estäminen ei hoida käyttäytymisen syytä. Tällöin on riski, että hevonen alkaa ilmentää käyttäytymisen taustalla olevaa syytä jollain toisella tavalla tai vaipuu opittuun avuttomuuteen, koska ei saa ilmaista tarvettaan. Hevosen käyttäytymisen estäminen tai siitä rankaiseminen ei ole nykyaikainen tai eettinen tapa käsitellä ja kouluttaa hevosta.

Pukittelun syitä voi olla monia, eikä ongelmat ole aina yksiselitteisiä. Jokaisen hevosen pukittelun syy tulee analysoida yksilöllisesti aiheeseen perehtyneen ammattilaisen toimesta. Pukittelun lopettamiseksi ei siis ole vain yhtä syytä tai ratkaisua.

Hevonen pukittaa usein kivun vuoksi

Hevosen pukittaminen voi tutkitusti johtua kivusta (Dyson et al., 2018a, Barstow & Dyson, 2015) ja oman kokemukseni mukaan usein näin on. Kivun poissulku tehdään aina ensin, sillä mikäli kipua on, hevonen pyrkii kaikin mahdollisin keinoin välttämään kivun aiheuttajaa tai kivun lisääntymistä. Esimerkiksi selässä tai lantiossa ilmenevä kipu on hevosen näkökulmasta hyvä syy pyrkiä pääsemään satulasta tai ratsastajasta eroon, sillä paineen väheneminen selässä voi vähentää kipua huomattavasti. Kipuun ei voi tottua, jonka vuoksi kipu on aina tärkeä löytää ja hoitaa eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

hevonen pukittaa

Erityisesti kun hevonen pukittaa usein samassa paikassa, on tyypillisesti kyse kivusta. Esimerkiksi laukkaa nostaessa, laukkaa vaihtaessa tai esteitä hypätessä ilmenevä pukittelu on usein kipuperäistä ja tarvitsee välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Hevonen pukittaa koska se pelkää

Hevosen selkään kohdistuva paine on lajityypillinen pelkoärsyke, eli hevonen pelkää sitä sisäsyntyisesti. Monet hevosen pedoista ovat ajan saatossa saalistaneet hyppäämällä selkään ja hevoset ovat näin voineet päästä hengestään tai vähintään loukkaantua pahasti. Pukittaminen on hevoselle tärkeä selviytymismekanismi, sillä pukittamalla voi päästä selkään hyppäävästä pedosta eroon.

Ihminen on ollut osa hevoslajin evoluutiota vasta niin lyhyen aikaa, että miljoonien vuosien aikana kehittyneet selviytymistä lisäänneet käyttäytymismallit ovat edelleen hevosilla olemassa. Hevonen ei siis ole domestikoitunut kovin paljoa, sillä sen käyttäytymisen tarpeet eivät eroa luonnossa elävistä lajitovereistaan juuri lainkaan.

Pukittelu on osa hevoselle lajityypillistä eli normaalia käyttäytymistä. Hevonen voi pukittaa kun se on peloissaan ja pyrkii pelon aiheuttajasta eroon. Hevonen voi myös pukitella harjoitellessaan pakokäyttäytymistä tai leikkiessään muiden hevosten kanssa. Hevonen ei osaa nykytiedon mukaan erotella oikeaa ja väärää, jonka vuoksi aito pelon tunne voi saada hevosen pukittamaan silloinkin, kun ihminen pitää sitä epämiellyttävänä tai vaarallisena käyttäytymisenä.

Kun hevosen päälle asetetaan painoa, hevonen voi pyrkiä automaattisesti pakenemaan ja pukittelemaan päästäkseen siitä eroon. Tämän vuoksi varusteisiin ja ratsastajaan kouluttaessa on tärkeää totuttaa hevosta paineeseen niin asteittain, että pelkoreaktioita ei synny. Mikäli hevosen koulutuksessa on edetty liian nopeasti, selkään kohdistuva paine voi aiheuttaa hevoselle epämukavuutta ja pelkoa, jolloin hevonen on altis pukittelemaan herkästi. Hevonen siis pukittelee tällöin siksi, että se kokee aidosti pukittelun lisäävän sen kykyä selvitä hengissä.

Pelon tai epämukavuuden vuoksi pukitteleva hevonen on tärkeä uudelleenkouluttaa siedättämällä sitä selkään kohdistuvaan paineeseen. Siedättäessä hevosen selkään lisätään painetta asteittain niin pienissä määrin, että hevonen ei koe jännittyneisyyttä. Usein selkään kohdistuvaa painetta pelkääviä hevosia tulee siedättää myös lähestyviin varusteisiin, ihmisen seisomiseen selän vieressä sekä varustamiseen. Siedättäessä tulee edetä hevosen omassa tahdissa, jotta ei tule vahingossa lisänneeksi pelkoa säkittämällä tai aiheuttaneeksi opittua avuttomuutta.

Hevosella on patoutuneita käyttäytymistarpeita

Kuten aiemmin mainittu, ihmisten oloissa elävät hevoset ovat synnynnäisesti hyvin samanlaisia kuin luonnossa elävät lajitoverinsa. Ihmisten oloissa elävillä hevosilla on siis edelleen samanlaiset käyttäytymistarpeet, joiden avulla ne pyrkivät pitämään huolta hyvinvoinnistaan ja selviytymisestään.

Mikäli ihmisen tarjoamat elinolot eivät anna hevoselle mahdollisuutta toteuttaa käyttäytymistarpeita, hevosen käyttäytymistarpeet voivat patoutua. Käyttäytymistarpeiden patoutuessa hevonen yrittää toteuttaa patoutunutta tarvetta ylimitoitetusti nähdessään siihen mahdollisuuden. Tarpeen patoutuessa hevosen stressitasot nousevat, hyvän olon hormonien taso heikkenee ja hevonen voi alkaa käyttäytyä poikkeavalla tavalla. Patoutuminen pitää yllä kroonista stressiä, kunnes hevonen pääsee toteuttamaan käyttäytymistarpeita riittävästi.

Patoutuneet käyttäytymistarpeet voivat aikaansaada monenlaisia käyttäytymisen muutoksia, usein myös sellaista käyttäytymistä, jota ihminen mieltää ongelmalliseksi. Hevoselle tämä käyttäytyminen on väistämätön seuraus heikentyneestä hyvinvoinnista.

Pukittelu on käyttäytymistä, joka voi olla seurausta esimerkiksi patoutuneesta liikkumisen tarpeesta. Hevosen liikkumiseen liittyvät käyttäytymistarpeet eivät usein täyty ihmisen tarjoamissa elinoloissa kovin hyvin. Kun hevonen näkee mahdollisuuden toteuttaa patoutunutta liikkumisen tarvetta ylimitoitetun paljon, esimerkiksi juoksemalla, juoksemisen aiheuttama kiihtymys voi saada hevosen pukittelemaan.

Mikäli hevosen liikkumisen tarpeet ovat patoutuneet, hevosen elinoloja tulisi muuttaa niin, että näin ei pääse tapahtumaan. Liikkumisen tarpeen kannalta erityisen tärkeää on tarjota hevoselle runsaasti liikkumistilaa tarhassa ja mikäli tämä ei ole hevosen nykyisessä asuinpaikassa mahdollista, harkita muuttoa. Jos sekään ei ole mahdollista, liikkumisen tarpeen patoutumista voi yrittää ehkäistä päästämällä hevosen säännöllisesti juoksemaan vapaana isolla aidatulla alueella, esimerkiksi kentällä.

Hevonen on oppinut pukittamaan

Harvinaiseen joukkoon kuuluvat hevoset, jotka ilmentävät opittua pukittamista. Tätä vaihtoehtoa tulee aina pohtia viimeisenä, kun aiemmat kohdat on varmasti poissuljettu. Opitusti pukittavaa hevosta motivoi usein jostakin epämiellyttävästä, kuten selässä olevasta paineesta, eroon pääseminen. Paineen poistuessa hevonen kokee helpotuksen tunteen, ja hevonen voi oppia varsin nopeasti poistamaan epämukavan tekijän pukittamalla.

Mikäli hevonen on oppinut pukittamaan, on tärkeää muistaa että ratkaisu ei ole estää hevosta pukittamasta tai ylläpitää epämiellyttävää tunnetta hevosella niin kauan, että hevonen lopettaa pukittamisen. Tällöin kyse on hevosen käyttäytymisen sammuttamisesta tai ajamisesta opittuun avuttomuuteen, jotka ovat psyykkisesti äärimmäisen väkivaltaisia keinoja. Sammuttaminen tai opittu avuttomuus eivät poista ongelman perimmäistä syytä, jolloin ongelma jää hoitamatta. Jos hevonen on oppinut pukittamaan päästäkseen epämiellyttävästä tekijästä eroon, on pohdittava miksi hevonen on alkanut pukittaa alun alkaen.

Tyypillisesti opittua pukittamista voi aiheuttaa puutteellinen koulutus tai epäselvä käsittely. Hevosta ei ole välttämättä totutettu ratsastajaan ja se on pukittamalla päässyt ratsastajasta eroon tai hevoseen on kohdistettu taluttaessa ristiriitaisia paineita ja hevonen on pukittamalla päässyt irti. Tällöin hevosta ei ole alunperinkään viety reiluun tilanteeseen, jossa sillä on mahdollisuus selvitä. Opitun pukittamisen ratkaisu on uudelleenkouluttaa hevonen siedättämällä, kuten pelokkaan hevosenkin kohdalla.

Hevonen ei pukita huvikseen

Kun hevonen pukittaa, on tärkeää ymmärtää, että hevonen ei pukita huvin vuoksi. Etenkin ratsain tapahtuvalle “ilopukki”- ilmiölle ei ole välttämättä hyvää näyttöä, sillä tilanteissa joissa “ilopukkeja” ilmenee, on paljon todennäköisempää että kyse on muusta kuin hevosen iloittelusta.

Myöskään sikailu tai kiusallaan pukittelu eivät ole hevosen käyttäytymistä, sillä nykytiedon mukaan hevosen kognitiiviset kyvyt eivät riitä siihen, että ne voisivat pohtia mitä toinen yksilö ajattelee tai haluta aiheuttaa toiselle yksilölle epämukavuutta. Hyvä mantra kaikkien, mutta etenkin pukittelevien hevosten omistajille on, että hevonen toimii aina edistääkseen omaa selviytymistään ja hyvinvointiaan.

Pukittelevan hevosen kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan ongelman ratkaisuun kannattaa hakea hevosen käyttäytymisen ongelmiin ja kipuun perehtyneen ammattilaisen apua. Tarjoan Tampereen seudulla käyttäytymisterapiaa ongelmakäyttäytymisestä kärsiville hevosille omistajineen. Käyttäytymisterapiassa selvitetään pukittamisen syy, konsultoidaan eläinlääkäriä kivun poissulkemiseksi ja hoidetaan pukittelun syytä niin, että pukittelua ei jatkossa ilmene tai se vähenee. Ota rohkeasti yhteyttä!

Lähteet: