Eläimen oppiminen, Eläinten hyvinvointi, Koirat

Koiranpennun sosiaalistaminen

Sosiaalistaminen eli koiranpennun totuttaminen ympäristöön on taitolaji. Sosiaalistamisessa määrä ei korvaa laatua ja yksilöllisyyden on tultava ensisijaisena. Tärkeintä ei ole se, että pentu näkee kaikkea mahdollisimman paljon, vaan se, miten pentu kokee kohtaamansa asiat. Sosiaalistuessa pentu oppii tunnistamaan ja kommunikoimaan oman lajin ja muiden eläinlajien kanssa. Sosiaalistumista ei voi pakottaa – päin vastoin, pakottamalla voi tapahtua herkistymistä joka lisää riskiä ongelmien syntymiselle.

Pentujen lähtökohdat sosiaalistamiselle ovat erittäin vaihtelevat. Sosiaalistamisen onnistumista määrittävät esimerkiksi emän sosiaaliset taidot, kasvattajan sosiaalistamisen taidot, omistajan kärsivällisyys ja pennun temperamentti. Sosiaalistamisessa olisi syytä unohtaa ajatus runsaudesta ja panostaa siihen, että pentu tottuu aidon rennosti niihin asioihin hyvin, joita se tulee kohtaamaan elämässään säännöllisesti. Kun pennusta kasvaa utelias ja optimistinen aikuinen, se selviää erikoisista asioista todennäköisesti hyvin vaikka niitä ei olisi pentuna sille esitelty.

Koiranpennun sosiaalistaminen alkaa kasvattajan luona

Pennun sosiaalisten taitojen kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen, jolloin tärkein opettaja on pennun emä. Emä on aina syytä valita huolella, sillä pennut perivät emältään paitsi geenejä, myös oppivat elämäntaitoja ensimmäisten elinkuukausien ajan seuraamalla emän käyttäytymistä seuraamalla. Jo ensimmäisinä päivinä myös ihmisen kannattaa osallistua lempeästi pennun kanssa toimimiseen, jotta se tottuu ihmisen hajuun ja kosketetuksi tulemiseen.

Sosiaalisten taitojen opettelu jatkuu myös mahdollisten sisarusten kanssa, joiden kanssa harjoitellaan leikkimisen alkeita. Jo pienille pennuille kannattaa esitellä turvallisesti muita eläinlajeja sekä useita käsittelijöitä. Tärkeintä on pitää huolta siitä, että pentu tuntee olonsa jatkuvasti turvalliseksi eikä sitä pakoteta yhteisiin toimiin.

Sosiaalistaminen uudessa kodissa

Sosiaalisten taitojen harjoittelu jatkuu uudessa kodissa, kun pentu tutustuu uusiin omistajiinsa. Arjen taitoja kannattaa harjoitella ensimmäisestä päivästä alkaen, kiinnittäen huomiota hyvään motivointiin ja pennun jaksamiseen. Uuden omistajan tärkein tehtävä on näyttää olevansa turvallinen hahmo pennulle: auttaa, tukea ja lempeästi ohjata pentua toimimaan halutulla tavalla. Alistaminen, pakotteiden käyttö ja johtajuus-ajatteluun pohjautuvat menetelmät eivät kuulu nykyaikaiseen pennun käsittelyyn ja koulutukseen.

Uudessa kodissa on hyvä tutustua moniin ihmisiin ja eläimiin, jotka tulevat olemaan läsnä pennun elämässä myöhemminkin. Pennulle voi etsiä leikkikavereita, jotka ovat mahdollisimman saman kokoisia ja omaavat saman aktiivisuustason. Leikkikaverien välillä ilmenee tasapuolista ja turvallista leikkiä: leikissä roolit vaihtuvat säännöllisesti eikä kumpikaan jää jalkoihin. Hyvistä kavereista kannattaa pyrkiä pitämään kiinni läpi elämän.

Omistaja on pennun tärkein turva

Omistajan tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että pentu ei saa epämieluisia kokemuksia. Pentua ei kannata viedä paikkoihin, joissa on omistajalle tuntemattomia koiria. Myös varautuneesti ja aggressiivisesti suhtautuvat koirat kannattaa oppia ohittamaan ja välttää näin riski jopa elinikäisten traumojen syntymisestä. Pentu ei tarvitse toisen koiran kurittamista, vaan koirakontakteja, jotka ovat sosiaalisesti taitavia ilmaisemaan aikomuksena muutoin kuin väkivallalla.

Pennun on hyvä tavata kaikenlaisia ihmisiä ensipäivistä alkaen. Kaikissa kohtaamisissa on tärkeää ohjeistaa ihmistä etenemään pennun ehdoilla: pennun annetaan tulla luokse jos se haluaa, vältellään ylle kumartumista, silittelyä ja syliin nostelua jos pentu ei tee niistä itse aloitetta. Sen sijaan vieraat ihmiset voivat tarjota pennulle lelua leikittäväksi, nameja syötäväksi tai yksinkertaisesti istua pennun tasolla ja antaa sen tutkia omassa tahdissaan.

Aran koiranpennun sosiaalistaminen

Sosiaalistaminen menee herkästi metsään, kun yritetään saada arka pentu tottumaan uusiin asioihin väkisin. Mikäli koira lähestyy asioita varauksella tai pelokkaasti, tulee edetä varovaisesti. Arka koira ei rohkaistu siten, että se viedään jatkuvasti paikkoihin joissa se kokee jännittyneisyyttä. Arka koira tarvitsee yksilöllisen koulutussuunnitelman, jossa huomioidaan pennun oma etenemistahti ja pyritään edistämään koiran optimistisuutta. Pentuaikana tapahtunut jännittäviin tilanteisiin pakottaminen voi pahimmillaan saada aikaan voimakkaan pessimistisen ja pelokkaan aikuisen.

Jos epäilet pentusi olevan arka, kannattaa hankkia ajoissa apua. Arkuus ei ole varsinkaan tietyillä roduilla harvinaista: Suomessakin on havaittu että rotujen väliset erot pelokkuudessa ovat suuria. Pennusta asti on tärkeää huomioda se, että jokainen pentu on omanlaisensa tyyppi ja tarvitsee ymmärrystä omalle itselleen.

koiranpennun sosiaalistaminen

Tampereella ja Turussa apua pennun sosiaalistamiseen saat täältä: tutustu koulutuksiin. Muualla Suomessa saat luotettavaa ja asiantuntevaa apua Suomen Eläintenkouluttajat ry:n jäseniltä.