Hevonen ratsuna
Ratsuna toimiminen on raskasta ja kuluttavaa työtä. Project Happy Athlete:n Hevoselle reilu ratsastaja-juttusarjassa esitellään tapoja, joilla voi auttaa hevosta säilyttämään terveytensä ratsastuskäytöstä huolimatta. Sarjassa tutustutaan ratsastajan apujen käyttöön, hevosen biomekaniikkaan ja harjoitteisiin joiden avulla voidaan ylläpitää hevosen hyvää suorituskykyä ja terveyttä.
Hevosta ei ole luotu kantamaan painoa. Jotta hevonen voi kantaa painoa selässään ja suorittaa ihmisen toivomalla tavalla, hevosen lihaksistoa pitää kehittää toisenlaiseksi kuin se olisi luonnostaan. Se, että hevonen ei luhistu alta selkään kiivetessä ei tarkoita, että hevonen on kykenevä kantamaan painoa selässään terveellisesti.

Epäterveellinen painon kannattelu voi johtaa siihen, että hevosen käyttöikä ja mahdollisesti elinikä lyhenevät huomattavasti. Valtaosa vammoista, joita puutteellinen lihaskunto ja epäsopiva valmennus aiheuttavat, ilmenevät vasta vuosien päästä. Tällaisia vammoja ovat esimerkiksi jännevammat ja nivelongelmat sekä selkärangan vauriot. Moni erehtyy luulemaan että kyse on tapaturmasta, mutta valtaosa jännevammoista ja nivelongelmista ovat seurausta ylirasituksesta.
Hevonen tarvitsee palautumista
Hevosen valmennuksessa liikunnan lisäksi on tärkeää huomioida palautuminen. Liikutuksessa panostetaan usein määrään eikä laatuun, jolloin ratsu rasittuu ilman että hyötyä olisi pitkässä juoksussa. Palautuminen ei tarkoita vapaapäivää paikallaan seisten, vaan siihen voi ja kannattaa sisältyä kävelyä ja kevyttä jumppaa maastakäsin. Maastakäsin jumppaaminen voi auttaa hevosta kehittämään kehoa niin että hevonen kestää ratsastuskäyttöä paremmin.
Hevoselle on palautumisen kannalta tärkeää päästä elämään hevosmaista elämää. Liikkua omaehtoisesti, sosialisoida lajitoverien kanssa ja syödä riittävästi heinää. Hevosen tulee saada riittävästi unta, jotta keho ja mieli palautuvat.
Liikutuksen tavoite
Liikutuksen tulisi tähdätä siihen, että hevonen oppii liikkumaan tavalla, joka auttaa sitä pysymään mahdollisimman terveenä. Jokaisen hevosen paras mahdollinen liikkumistapa on hieman erilainen riippuen rakenteesta, perimästä ja muista yksilön ominaisuuksista. Ihanteellinen liikkumistapa ei ole mikään yksi stabiili asento, vaan hevosen asentoa tulisi vaihdella niin että sen kroppa kehittyy monipuolisesti.
Keskeistä kun on hevonen ratsuna, on hevosen kyky kannatella ja pitää selkä jäykkänä, kun sillä on painoa selässään. Jos hevosella ei ole lihasvoimaa joka jäykistää selkärangan, sen selkäranka kiertyy ja vääntyy. Kovemmassa vauhdissa selän kannattelu käy vaativammaksi, joten tässä pääsee kiireellä nopeasti väärään paikkaan.
Lue myös:
- Ratsun biomekaniikan perusteet-verkkokurssi
- Hevoselle reilu ratsastaja, osa 1
- Hevoselle reilu ratsastaja, osa 3: Hevosen liikkumistapa
- Hevoselle reilu ratsastaja, osa 4: Keskivartalon ja etuosan kannattelu
- Hevoselle reilu ratsastaja, osa 5: Takaosa toimii moottorina
- Hevoselle reilu ratsastaja, osa 6: Nyökky
- Horse & Rider: rasitusvammoista
1 vastaus artikkeliin “Hevoselle reilu ratsastaja, osa 2: Hevonen ratsuna”