Eläimen oppiminen, Eläinten hyvinvointi, Hevosen koulutus, Koirat

Eettinen eläinten kouluttaminen – mitä se on?

Eettinen eläinten kouluttaminen on teema, joka nostaa suosiotaan ja jakaa mielipiteitä. Eettisyys on sanana hyvin muodikas, jolloin sen käyttämistä voi ilmetä myös yhteyksissä joissa sen todellista merkitystä ei ole nähtävissä. Eläimistä puhuttaessa eettisyys on tärkeä aihe, sillä ihmisellä on vastuu kanssaelävistä muun lajisista eläimistä. Miten voimme pitää eläimiä hyvin ja miten niitä voi kouluttaa hyvin?

Eettinen eläinten kouluttaminen yhden kouluttajan näkökulmasta

Eettisyys on aiemmin saattanut merkitä sitä, että aiheutetaan toiselle elävälle mahdollisimman vähän haittaa. Mielestäni tämä on nykyaikana riittämätön määritelmä eettisyydelle, kuten se ei enää riitä myöskään hyvinvoinnin määritelmäksi. Lasken eettisyydeksi sellaista toimintaa, jossa eläimen hyvä olo lisääntyy ja täten hyvinvointi edistyy. Hyvinvointi ja kouluttaminen kuuluvat hyvässä eläinten pidossa saumattomasti yhteen: kouluttaminen edistää eläimen hyvinvointia ja sopeutumista, hyvinvointi edistää kouluttamista.

Kun käydään keskustelua kouluttamisen eettisyydestä onkin tärkeää tiedostaa eri keskustelijoiden tavoitteet. On eri asia halutaanko koulutettavista asioista eläimelle siedettäviä vai miellyttäviä. Nämä tavoitteet itsessään jo vaikuttavat myös keinoihin, joilla niihin päästään, sillä miellyttävään lopputulokseen ei pääse muutoin kuin positiivista vahvistetta eli palkkiota hyödyntämällä. Positiivisen vahvisteen saavuttaminen aiheuttaa eläimelle hyvän olon tunnetta, sen sijaan esimerkiksi negatiivinen vahviste aiheuttaa helpotuksen tunteen – huh, epämiellyttävä asia poistui.

Positiivinen vahviste ei takaa eettisyyttä

Palkkioiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti paitsi eläintarhoissa, koirien koulutuksessa, myös hevosten, jyrsijöiden ja esimerkiksi lehmien koulutuksessa. Positiiviseen vahvistamiseen pohjautuva kouluttaminen on saavuttanut suosiota, mutta yksin positiivisen vahvisteen käyttö ei tee kouluttamisesta eettistä. Se on tärkeä askel eettisyyttä kohti, sillä palkkion saaminen tuottaa eläimelle hetkellisen hyvän olon. Eettinen kouluttaminen vaatii kuitenkin syventymistä oppimisen lainalaisuuksiin syvemmin, jotta hyvä olo saadaan kestämään läpi koulutustilanteen ja sen jälkeenkin – lisäämään hyvinvointia pitkällä aikavälillä.

Ongelmia syntyy erityisesti kun jätetään negatiivinen rankaisu huomiotta. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa sitä, että eläin kokee jonkin miellyttävän asian poistuvan ympäristöstään ja kokee näin pettymyksen tai turhautumisen tunteita. Pahimmillaan koulutustilanne voi olla eläimelle jatkuvaa poukkoilua ilon ja turhautumisen välillä, jolloin eläimen näkökulmasta koulutustilanne ei välttämättä ollut palkkioista huolimatta lainkaan mukava. Turhautumisen tunne on hyvin epämiellyttävä, sillä silloin yksilö kokee ettei ymmärrä mistä on kyse tai miksi oma toimintatapa ei tunnu tehokkaalta eli keinot käyvät vähiin. Tilanne ja odotukset eivät siis turhautuessa kohtaa.

Negatiivinen rankaisu aiheuttaa tyypillisesti ongelmia esimerkiksi silloin, kun koulutus on alkamassa, loppumassa tai pidetään taukoa. Kun eläin havaitsee palkkion olevan läsnä (esimerkiksi ruoka ihmisen taskussa), se saattaa alkaa tarjota aiemmin opittuja käytöksiä palkkion saavuttaakseen. Kun näet eläimen odottavan koulutusta tai palkkiota, tarjoa eläimelle muuta miellyttävää tekemistä. Miellyttävä tekeminen voi olla esimerkiksi helppo virike kuten aktivointimatto, aktivointikippo tai ruokakuppi. Eläin voi oppia nopeasti turhautumaan odotellessaan ja kiihtynyt mielentila voi alkaa siirtyä myös itse koulutustilanteeseen. Tämä voi näkyä esimerkiksi “yli-innokkuuutena”, levottomuutena tai niin, että eläin yrittää päästä väkisin lähemmäs palkkiota tai kouluttajaa. Koulutuksen päättyessä eläin voi yrittää paimentaa ihmistä jäämään samaan paikkaan ja käyttäytyä jopa uhkaavasti, kun sitä pelottaa hyvän olon loppuminen.

Hyvä koulutustekniikka on avain eettisyyteen

Eettinen eläinten kouluttaminen ei toteudu vielä silloin kun kouluttamisesta puuttuu positiivinen rankaisu. Pelottomuus ja kivuttomuus eivät riitä eettisyyteen, vaan tavoitteena tulee olla kaikkien epämiellyttävien tunteiden välttäminen koulutustilanteen aikana, mutta myös koulutuksen ulkopuolella.

Eläin oppii koko ajan valveilla ollessaan (ja toisaalta myös nukkuessaan), joten periaatteessa kouluttamista tapahtuu aina kun kaksi yksilöä ovat vuorovaikutuksessa. Eettisen kouluttamisen tärkeä perusta onkin se, että eläimen koko elinympäristö pyrkii vaalimaan hyvää oloa. Tämä tarkoittaa käytännössä laji- ja rotutyypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamista sallivia elinoloja sekä yksilöllisten mieltymysten huomioimista jokapäiväisessä elämässä. Elinolot luovat pohjan sille, miten eläin voi suoriutua ihmisen seurassa ja jos pohja on huono, myös koulutus voi olla tuomittu epäonnistumaan.

Kouluttaessa tärkeää on pyrkiä kehittymään itse kouluttajana. Heikolla koulutustekniikalla syntyy helposti tiedostamattomia ongelmia, jotka heikentävät eläimen kykyä selviytyä tilanteesta. Jos palkkion ajoitus on huono, palkkioita tulee liian harvoin (vahvistetiheys) tai vaatimustaso on korkea (kriteeri), eläin turhautuu tai pettyy varmasti. Tähän auttaa harjoittelu kokeneen eläintenkouluttajan silmän alla ainakin silloin tällöin, oman toiminnan videointi sekä eläimen oppimisen seuranta.

Kouluta eettisemmin

Jos puhutaan varsinaisesta koulutustilanteesta jossa eläimen halutaan aktiivisesti oppivan jotain, ainakin seuraavat asiat kannattaa huomioida, jotta kouluttaminen voi olla eettistä:

  • Tunne koulutettava eläinlaji ja sen käyttäytyminen hyvin. Hyödynnä eläimelle lajityypillistä käyttäytymistä motivoinnissa ja koulutustilanteen järjestämisessä. Älä esimerkiksi poista laumaeläintä lauman luota, jos se on sille stressaavaa. Tunnista pienetkin jännittymisen tai turhautumisen merkit ja reagoi niihin nopeasti helpottamalla tilannetta eläimelle.
  • Kouluta eläintä mieluiten aina vapaana. Jos eläimen on välttämätöntä olla kiinni, opeta eläimelle tapa jolla se voi ilmaista tarpeensa poistua koulutustilasta. Eettisesti tapahtuva kouluttaminen on eläimelle aidosti vapaaehtoista, mutta vapaaehtoisuuden tunnistaminen on vaikeaa. Vapaaehtoisuus kärsii esimerkiksi siitä, jos eläin on nälkäinen ja käytössä on ruokapalkkio (koska eläimen on pakko päästä tyydyttämään nälän tunnetta), eläimellä on kutiavia hyönteisen puremia ja käytössä on rapsutuspalkkio (koska kutinan tunteesta on pakko yrittää eroon) tai eläin on oppinut että se pyydetään takaisin kun se yrittää poistua. Vapaaehtoisuutta voi edistää esimerkiksi siten, että eläimellä on vieressä jatkuvasti virike (vaikka aktivointimatto tai ruokakuppi) johon se saa aina ruokaa kun sille hakeutuu. Eläin saa siis keskeyttää aina koulutuksen menemällä virikkeen luo.
  • Huolehdi, että eläimellä on riittävät resurssit hyvinvoinnin ylläpitämiseen omaehtoisesti käytettävissä. Jos eläimen elinoloissa on jatkuvasti puutteita ja koulutustilanteessa saatavat palkkiot käytetään hyvinvoinnin ylläpitämiseen eikä edistämiseen, vapaaehtoisuus kärsii.
  • Harjoittele ympäristössä jossa eläimen on mahdollista onnistua. Eläimen tulee siis kokea olonsa turvalliseksi eikä ympäristössä saa olla tekijöitä jotka ovat eläimen mielestä hermostuttavia. Esimerkiksi ötököiden pyöriessä hevosten ja lehmien ympärillä voi olla vaikeaa järjestää kesäaikaan niille koulutusympäristö joka on aidosti reilu.
  • Pidä vahvistetiheys korkeana aina koulutuksen aluksi ja uusia asioita opettaessa (palkkio 1-2 sekunnin välein). Pilko opetettava asia niin pieniin kriteereihin että tähän vahvistetiheyteen on mahdollista päästä. Jos vahvistetiheys venyy eli eläin ei keksi miten palkkion saa, tehtävää tulee helpottaa tuntuvasti ja palkata tarvittaessa muutaman kerran ihan mistä tahansa, jotta yritteliäisyys ja miellyttävä tunnetila säilyy. Jos harjoitus on liian haastava, palkkioita tulee liian harvoin tai ympäristö on liian haastava, eläin turhautuu. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos eläin yrittää kahdesti onnistumatta, kolmannella palkitaan mistä tahansa mitä eläin tekee tai annetaan esimerkiksi virike.
  • Jätä kouluttamatta, jos eläin ei vaikuta omalta itseltään. Joinain päivinä eläin voi olla stressaantuneempi kuin toisina, joten on eettistä myös jättää kouluttamatta kun sillä ei ole mahdollista päästä eläimelle mukavaan lopputulokseen. On tärkeää myös tarkkailla herkästi kivun merkkejä, sillä kipu vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen ja oppimiseen voimakkaasti.

Inhimillistä kouluttamista

Aidosti eettinen eläinten kouluttaminen asettaa täysin uusia haasteita eläinalalle ja on ymmärrettävää että niin ammattilaiset kuin tavalliset eläinten omistajatkin tulevat toimimaan myös epäeettisesti pyrkiessään toimimaan eettisesti. Eettisen kouluttamisen ollessa tavoitteena on tärkeää pitää mukana inhimillinen puoli: se, että meistä kukaan ei kehity täydelliseksi kouluttajaksi. Kouluttajana kehittyminen on oppipolku, jossa kokeillaan ja otetaan opiksi sekä muutetaan toimintatapoja nopeasti jos homma ei toimi. Kouluttaminen on osa kaikkien eläinten kanssa toimimista ja tämän vuoksi eläinten kanssa toimivien on tärkeää osata kouluttaa.

Eettisyyteen pyrkiessä tärkeintä on mielestäni löytää jokaisessa hetkessä mahdollisimman eettinen toimintatapa. Epäonnistuneita tilanteita ja negatiivisia tunteita on jokaisen elämässä enemmän tai vähemmän, eikä niiltä voi täysin välttyä. Keskeistä onkin pyrkiä palautumaan ja analysoimaan tilanteita joissa ei mennyt niin kuin on toivottu, jotta niiltä vältytään tulevaisuudessa.

Kun etsit avuksi mahdollisimman eettistä kouluttajaa, selvitä mitä eettisyys kyseiselle henkilölle tarkoittaa. Myös näistä vinkeistä voi olla apua:

  • Havainnoi kouluttajan toimia paikan päällä tai videolta niin, että katsot nimenomaan eläintä etkä kuuntele niinkään kouluttajan puhetta. Mitä eläimen käyttäytyminen paljastaa? Onko eläin utelias ja kiinnostunut tilanteesta ja kouluttajasta vai ahdistuneen tai poissaolevan näköinen?
  • Kuuntele sitten kouluttajan puhetta. Miten hän puhuu eläimestä? Tiedustele mihin kouluttajan tiedot pohjautuvat – tieteeseen vai kokemukseen? Kokemukselle on paikkansa, mutta on myös tärkeää että kouluttaja ilmaisee kun kyse on selvästi kokemuksesta eikä tieteellisestä tiedosta.
  • Millaiset vuorovaikutustaidot kouluttajalla on ihmisen kanssa? Kuunteleeko hän huolesi ja suhtautuuko hän myötätuntoisesti syntyneisiin ongelmiin?
  • Suomen Eläintenkouluttajat ry:n kouluttajat ovat ammattitutkinnon suorittaneita ammattilaisia, jotka sitoutuvat alan tiukimpiin eettisiin sääntöihin. Hanki ensisijaisesti kouluttaja, jolla on aidosti pätevyys eläinten kouluttamiseen ja ymmärrys eläinten oppimisesta sekä kouluttamisesta (Suomessa eläintenkouluttaja AT ja EAT).