Hidasta elämää hevosen kanssa

Olen kiireinen. Kiire on minulle kylläkin suoranainen kirosana. Siihen voi vedota snapseed-8kaikessa. Haluaisin elää hidasta, meditatiivista elämää, mutta aina löytyy syy, miksi pysyn kiireisenä. Eläimet hidastavat minua, erityisesti hevoset. Hevosten seurassa olen oppinut päästämään kaikki suojaukset alas, antaudun tarkasteltavaksi ja he antavat minun tarkastella heitä.

Aloitin kuukausi sitten eläinkommunikoinnin opinnot ja niiden myötä olen alkanut kuunnella hevosia vielä lisää. Niillä on paljon sanottavaa! Ei ihmisten sanoin, vaan tunteina ja kehonkielenä. Niiltä saatu tieto on arvokasta. Jos haluan edistyä kouluttajana, ratsastajana, hevosen omistajana, minun on syytä saada jostain palautetta. Parhaiten tämän palautteen voi antaa koulutuksen, ratsastuksen ja omistuksen kohde – hevonen itse.

Näin pitkästä aikaa jonkun muun kuin asiakkaan tai tallikaverin ratsastusta. Jäin tarkkailemaan ratsukkoa hetkeksi. Hevonen oli ravannut varmasti jo hyvän tovin, tullessani paikalle se jatkoi ravaamista ja ratsastaja pyysi siltä jotain. En tiedä mitä, varmaan kokoamista tai hidastamista, koska hän pyrki jarruttamaan hevosta. Hevonen oli vähän hukassa. Se yritti tarjota laukkaa, kun ei enää jaksanut kannatella itseään ravissa. Se yritti pyytää ratsastajalta pidempää ohjaa, mutta ratsastaja kiristi ohjia entisestään. Mitä hevonen voi enää tehdä? Yrittää miellyttää ratsastajaa, vaikka kaikki lihasvoima on mennyt eikä se tiedä mitä siltä pyydetään.

Näen itseni tuossa, ratsastajana, jokunen vuosi sitten. Tunnen myötätuntoa ja ilokseni – ymmärrystä. Ratsastaja teki siinä parhaansa pärjätäkseen omassa maailmassaan, omien uskomustensa ja ongelmiensa kanssa. Onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia otuksia. Voisimme ottaa niistä mallia!

Näitä uskomuksia voisi välillä tarkastella. Mitä olisi tapahtunut jos ratsastaja olisi madaltanut odotuksiaan, keskittynyt vastaanottamaan hevoselta palautetta ja huomannut että hevonen alkaa väsyä? Se ei enää pysty. Antanut hevoselle tauon ja jatkanut sitten. Ehkä jopa lopettanut siihen? Väsyneen hevosen kouluttaminen ei opeta sille paljoa eikä väsynyt lihas opi tehokkaasti. Jos tämä sama ratsastus toistuu seuraavana päivänä, hevonen ei ehdi palautua, varsinkaan jos on viides päivä putkeen menossa.

Jollain hevosilla väsyminen ilmenee ”kuumenemisena”. Ne eivät tiedä muuta keinoa kertoa ihmiselle että eivät pysty enää suoriutumaan, joten ne yrittävät paeta paikalta. Valitettavasti tämäkin on usein väärä vastaus.

Mitä jos hidastaisimme? Hengittäisimme syvään, viettäisimme aikaa? Ratsastaisimme vähän vähemmän aikaa ja ehkä vähän harvemmin, jolloin ne kerrat kuin ratsastetaan ovat 100% laatuaikaa – kun hevonen jaksaa, pystyy ja sille annetaan selkeät ohjeet, se kyllä tekee kaikkensa onnistuakseen. Avaimet onnistumiseen ovat ratsastajan käsissä.

Nina