Saako hevoselle suuttua?

Suuttuminen on valitettavan yleistä ja joskus jopa hyväksyttävää hevoskulttuurissamme. Varsinkin nuorempana olen itse törmännyt monesti tilanteisiin, joissa suuttumukseen saatetaan jopa kannustaa, kun hevonen ei toimi halutulla tavalla (”Nyt suutut sille hevoselle tai se ei liiku eteenpäin huomennakaan!”).

Suuttumisen tunnetta voi edeltää ja/tai seurata häpeän, turhautumisen ja katumuksen tunteita. Suuttumiseen on helppo piilottaa vaikeita tunteita, mutta usein suuttumuksen vallassa tapahtuu ylilyöntejä, joista kärsii hevonen. (Kuten ihminenkin.)

Mikä suututtaa?

Konfliktitilanteessa hevonen ei yleensä tee jotain mitä siltä pyydetään tai se tekee toisin kuin ihminen ajatteli. Odotimme jotain, mihin hevonen ei siinä hetkessä pysty. Kun ihminen ei löydä toimivaa toimintastrategiaa, hän saattaa turhautua, tuntea häpeää ja lopulta suuttua. Suuttumuksen vallassa teot eivät ole usein kovin harkittuja, joten itselle voi olla hyvä asettaa ennalta rajat, joita ei suuttuneenakaan tule ylittää. Sen sijaan kannattaa päättää miten toimin jos turhaudun tai suutun. Vaikeassa paikassa teen ennakkoon päätöksen että vedän syvään henkeä, pidän tauon jossa olen eri tilassa hevosen kanssa tai puran ajatuksiani toisen henkilön kanssa keskustellen jos tuntuu että suuttumus alkaa nostaa päätään.

Kun ymmärtää hevosen reaktion (tai reaktion puutteen) perimmäisen syyn, voi lähteä pohtimaan tilannetta hevosen näkökulmasta. Mikä sai tai ei saanut hevosta toimimaan, miksi? Hevonen ei nykytiedon valossa pysty lukemaan ajatuksiamme ja monesti epäselvä apu tai pyyntö johtaa kommunikaatiokatkokseen.

Hevonen tekee mitä se kokee siinä hetkessä kannattavaksi

Hevonen saa ympäristöstään aistiensa välityksellä ärsykkeitä, jotka aiheuttavat tunnereaktioita. Tunne laukaisee hevosessa käytöksen ja jatkossa tämä tunne on todennäköisesti kytkeytynyt kyseiseen käytökseen. Sama voi toimia myöhemmin myös toisin päin – käytös laukaisee tunteen.

Tunteiden tehtävänä on varmistaa yksilön selviytyminen hengissä. Jos villihevonen ei pelästyisi vaanivaa leijonaa preerialla, kyseinen villihevonen ei pääsisi periyttämään pelottomuuttaan jälkeläisilleen – pelkäävät ja sitä myöten pakenevat villihevoset säästyvät kuolemalta todennäköisemmin ja näin on karkeistaen syntynyt pakoreaktio.

Lisäksi tunteet toimivat motivaation moottorina: Ikäviä asioita vältetään tulevaisuudessa, kivoja asioita halutaan lisää.

Hevonen oppii näiden ympäristöstä saatavien ärsykkeiden ja niitä seuraavien tunteiden vaikutuksesta jatkuvasti, olipa ihminen koulutustuulella tai ei. Kun ymmärtää hevosen käytöksen juuret, voi hankalassa tilanteessa pysähtyä hetkeksi ja miettiä tilannetta analysoivasti:

  • Mitä minä tunnen juuri nyt, miksi?
  • Mitä minä odotan hevoselta, ovatko odotukset omiani vai jonkun muun?
  • Osaako hevonen siltä pyydetyn asian, onko se tänään sopivassa mielentilassa?
  • Mitä tapahtui juuri ennen käytöstä, mitä siitä seurasi?
  • Oliko käytös hevoselle sillä hetkellä kannattava, mikä oli hevosen näkökulmasta siinä hetkessä palkitsevaa, mikä rankaisevaa?

Miksi välttää rankaiseminen

Jos suuttumisesta on tullut ihmiselle yleinen käytösmalli, siitä voi olla vaikeaa päästä eroon. Suuttumisen aiheuttamat ylilyönnit eli hevosen näkökulmasta turhat rankaisut vaarantavat kuitenkin sekä ihmisen että hevosen hyvinvoinnin.

Jatkuva häpeän, syyllisyyden ja turhautumisen tunteiden käsittely on kuormittavaa. Hevoselle ylilyönnit, esimerkiksi karkea apujen käyttö, lisäävät pelkoa ja pessimismiä. Myös hevoset voivat olla optimisteja tai pessimistejä: mitä enemmän onnistumisia ja palkitsevia asioita tapahtuu, sitä luottavaisemmin hevonen suhtautuu uusiin, pelottaviinkin asioihin ja tilanteisiin. Jos hevonen kohtaa paljon pelkoa, epämiellyttävyyttä ja kipua aiheuttavia tilanteita, se herkistyy pelolle myös tulevaisuudessa. Pelkäävä hevonen voi olla pahimmillaan kuin kiehuva kattila: voit yrittää pitää kantta päällä, mutta lopulta vesi kiehuu yli ja tällöin hevonen voi olla vaaraksi molemmille.

Loppuun muutama esimerkkitilanne:

⁃ Hevosen selkä on kipeä. Kipu selässä ratsastajan istuessa satulaan toimii rankaisuna, ratsastajan painon siirtyessä tai poistuessa kipu voi poistua tai muuttua hetkeksi tai pysyvästi, jolloin kivun poistuminen on palkitsevaa. Hevosen näkökulmasta kannattavaa voisi olla:

1. Väistää, kun ratsastaja yrittää kavuta selkään korokkeelta.

2. Tiputtaa ratsastaja selästä esimerkiksi pukittamalla jotta kipu loppuu. Onko hevosen käytös väärin? Mitä tunteita ratsastajassa voi herätä?

⁃ Kevät koittaa ja ruoho on juuri alkanut kasvaa. Luonnossa hevonen syö jatkuvasti ja sen ruoansulatusjärjestelmä on käynnissä jatkuvasti. Hevonen saa syömisestä ja hetkestä ennen syömistä (seeking) hyvänolontunteen (dopamiinin tuotanto lisääntyy), lisäksi syöminen on selviytymisen kannalta oleellista (syödessä serotoniinin tuotanto lisääntyy, lisää hyvänolontunnetta). Ruohon syönti on hevoselle oleellinen käyttäytymistarve.

Hevonen on kävelyllä taluttajansa kanssa ja hevonen havaitsee ruohoa. Hevonen kurottuu kohti ruohoa, dopamiinin tuotanto alkaa eli hevonen kokee tilanteen palkitsevaksi. Hevonen vetää itseään kohti ruohoa yhä useammin, taluttaja aiheuttaa päähän painetta vetämällä narusta, mutta hevonen vetää toistuvasti turpansa ruohoon. Hevosen kannalta kannattavaa on:

1. Olla välittämättä paineesta ja saada hyvänolontunne kurottelemalla kohti ruohoa ja syömällä.

2. Olla syömättä, mutta kurotella kohti ruohoa toistuvasti riimun paineesta välittämättä, koska se tuottaa hyvänolontunteen.

3. Olla kurottelematta jos riimun aiheuttama paine on tarpeeksi kova.

4. Tilanteen voi ratkaista myös opettamalla hevosen ”luopumaan”: hevonen valitsee kurottelun sijaan seurata ihmistä ja saa siitä haluamansa palkkion (esim. ruoka = hevonen saa hyvänolontunteen luopumisesta).

FullSizeRender 4Suuttumista, turhautumista ja pelkoa ei kannata hävetä. Kaikki meistä tuntevat niitä joskus. Jo tunteen ääneen nimeäminen voi helpottaa oloa ja avata tilannetta ympärillä oleville.

Iloa ja avointa kommunikointia syksyynne ❤️

Nina Laiho

Koulutustilanteen kriittisin kohta on se, mitä tapahtuu, kun homma ei onnistu tai menee pieleen

– Aino Koivukunnas Hevonen & Palkkio-luennolla