Miten suhtautua epätoivottuun käytökseen? Osa 2: Ajatuksen kanssa yhteistyöhön

Ajatuksen kanssa yhteistyöhön

Elinolot ovat hevosen hyvinvoinnin perusta ja niiden vastaaminen hevosen tarpeisiin helpottavat hevosen stressitaakkaa, mikä auttaa tehostamaan koulutuksen keinoin tavoiteltavia arjen taitoja. Hyvät elinolot eivät kuitenkaan poista koulutuksen tarvetta. Yhteistyön avaimet ovat aina ihmisen kädessä, mutta ei ole olemassa yhtä oikeaa ohjetta toimia oikein hevosten kanssa. Kaikki ovat yksilöitä ja elävät omanlaistansa hevosarkea. Olisi hyvä löytää omia tavoitteita tukevia, molemminpuolista hyvinvointia ja turvallisuutta edistäviä toimintatapoja ja pyrkiä tekemään asiat niin hyvin kuin omat puitteet mahdollistavat. Tärkeintä on luottaa itse kaikista eniten hevosen pystyvän onnistumaan ne pienetkin hetket ja muuttumaan jopa kenties pysyvämmin. Mieti siis hyvään käytökseen liittyvät tavoitteet, huomaa ne ja palkitse niistä. Anna hevoselle mahdollisuus kehittyä unelmahevoseksi oikean käytöksen palkitsemisen kautta! Alla avaan muutamia asioita, jotka toivottavasti auttavat rakentamaan hyvää perustaa ja antavat työkaluja hankaliinkin tilanteisiin.

Tasa-arvoisuus

Hyvä suhde hevoseen on kaiken yhteistyön pohja ja se ei tule ilman muutoksia.

Hevosen ja ihmisen välinen suhde on useimmiten ja hieman väistämättömästikin sekä kumppanuuteen perustuva että myös välineellistävä. Tavoitteiden saavuttaminen ja yhdessä kehittyminen, hevosen tunteminen ja yhteisen kommunikaation kehittyminen saavat aikaan unohtumattomia hetkiä. Kuitenkin usein tilannekohtaisesti harmonia voi järkkyä ja alitajuiset välineelliset ajattelumallit voivat putkahtaa esiin, kun hevosen omia vaihtelevia tunteita ei välttämättä hyväksytäkään joka tilanteessa ja hevonen saatetaan nähdä epäkunnioittavana. On ihmiselle normaalia tulkita hevosen käytöstä esimerkiksi sosiaaliseen hierarkiaan ja moraaliajatteluun perustuen, mutta tämä voi johtaa hevoseen kohdistettujen rankaisujen oikeuttamiseen. Ihmisen ja hevosen vuorovaikutuksen kannalta ei ole merkitystä esiintyykö hevosten kesken hetkittäistä hierarkista järjestelyä, koska tasa-arvoisessa, kahdenvälisessä kommunikaatiossa molempien osapuolten pyynnöt tulevat kuulluksi.

Positiiviset tunteet kehittävät luottamusta

Hevoset oppivat helposti yhdistämään ja muistamaan erilaisista kokemuksista aiheutuneita tunnetiloja ja seuraamuksia jopa yksilöityihin ihmisiin. Kestävän pohjan luomiseksi hevoselle kannattaakin antaa mahdollisuus toistuviin miellyttäviin kokemuksiin mahdollisimman monissa tilanteissa. Positiiviset seuraamukset opettavat hevosen odottamaan yhteisiä hetkiä luottavaisin mielin. Tietynlainen rutiinien muodostuminen auttaa hevosta ennakoimaan tulevaa, mutta turvallisuutta lisää se, että opettaa hevosta vähitellen myös joustamaan rutiineista.

IMG_6471
Houkutuksen käyttö palkintona

Positiivisten tunteiden vallitsevuutta voi kehittää sopeuttamalla harjoittelun siten, että sekä hevonen ja ihminen tuntevat onnistumisia ja turvallisuutta. Miellyttävät asiat, kuten rapsutushetket, tauottaminen, maltillinen harjoiteltavien asioiden määrä ja hevosen rajojen kunnioittaminen auttavat jo huomattavasti tekemään harjoittelusta miellyttävämmän hevoselle.

Harkinta ja kärsivällisyys

Hevonen on huono harkitsemaan, ihmisellä taas on lajina siihen edellytykset. On hyvä miettiä mitä seuraamuksia omalla ensiasenteella ja siihen liittyvällä toiminnalla on pitkällä ja lyhyellä aikavälillä hevosen oppimiseen, hyvinvointiin ja yhteistyön kehittymiseen. Harkitulla käyttäytymisellä voi vähentää hevosen provosoitumista ja sen vuoksi kannattaa miettiä miten yhteistyötä lähtee kehittämään. Tietoisesti rauhallinen ja ystävällinen käyttäytyminen muuttuu yllättävän helposti tavaksi. Oman tai hevosen turhautumiskynnyksen laskiessa kannattaa keskeyttää tilanne ja vetää syvään henkeä. Tilanne nollaantuu ja uusi yritys voi alkaa.

15675999_10208964414931057_8528436125247147527_o
Rentoa yhdessäoloa

Kerro hevoselle ystävällisesti mitä haluat ja palkitse siitä. Hevosen aivot eivät taivu sellaiseen loogiseen päättelyyn, jonka avulla ne osaisivat rankaisun jälkeen valita oikein. Oikean käyttäytymisen palkitseminen ei välittömästi vähennä kaikkea epätoivottua, mutta palkinnot lisäävät dopamiinin eritystä aivojen palkitsemisjärjestelmässä, mikä auttaa myös muodostamaan pysyviä taitoja.

Tutkitun tiedon soveltaminen jo olemassa oleviin hyviin arjen käytäntöihin

Emme pysty suoraan keskustelemaan hevosen kanssa, mutta nykypäivänä on paljon tutkittua tietoa kuinka hevoset kommunikoivat laumassa, näyttävät kipua, stressiä, epämukavuutta, tunteita, käyttäytyvät lajilleen luontaisella tavalla tai mikä on lajille epänormaalia käytöstä. Tutkimuskentällä uutena kiinnostuksen aiheena ovat myös luotettavat positiivisten tunteiden ja hyvinvoinnin mittarit. Tiedon siirtäminen arkeen auttaa ymmärtämään yhteyksiä eri tilanteissa hevosen toiminnan ja ympäristön välillä ja tarjoaa työkaluja siihen kuinka hevonen oppii kaikista tehokkaimmin hyvinvoinnista joustamatta.

IMG_5233
Palkitsemalla luodaan pysyviä tapoja

Tutkittu tieto ja sen luotettavuus voivat kuitenkin herättää epäilyksiä. Ihmisellä on tarve pitää elämänkuvansa vakaana ja täten toimintatapojen sekä uskomusten jatkuva päivittäminen voi olla henkisesti hyvin raskasta. Palkitsemiseen perustuva kouluttaminen saattaa myös olla yleisesti hyväksytystä sosiaalisesta kaavasta poikkeavaa, mikä herättää muutoksen tekijässä epäluuloa. Kuitenkin hevosen mielipide on tärkein! Kokonaisen koulutustavan uusiminen on aikaa vievä prosessi ja vaatii harjoittelua, mutta positiivista lähestymistapaa ja hevosen käyttäytymistarpeiden toteutumista voi helposti tuoda pieninä palasina arjen kaikkiin tilanteisiin.

Siedätä, yleistä, ennakoi

Siedättämällä ja taitoja yleistämällä hevonen oppii odottamaan lähtökohtaisesti positiivisia ja ennakoitavia tapahtumia, mikä osaltaan vähentää jatkuvaa hevoseen kohdistuvaa kontrolloinnin tarvetta. Jatkuva ulkoinen kontrollointi syö hevosen itsehillintää tositilanteilta, mutta rennon hevosen on helpompi valita ihmisen kanssa harjoittelu ja keskittyä oppimaan. Hevosen jännittyessä keskeytä tai vähintään helpota tehtäviä ja auta hevosta löytämään rentous uudelleen. Tekemällä havaintoja hevosestaan voi kehittää taitojen yleistymistä ja häiriönsietoa. Mieti osaako hevonen pyynnöt useissa eri paikoissa, millaisia häiriöitä ja houkutuksia hevosesi pelästyy tai pyrkii kaikin keinoin lähestymään sekä millaisia eleitä hevosessa havaitset jo ennen epätoivotun tilanteen alkamista.

Kärsivällisesti opetetuilla merkeillä yli hankaluuksista

Hevoselle on turvallista antaa vapautta ja rajoja, kun näkee ensin vaivaa kouluttaakseen hevosen vastaamaan opitusti apuihin. Selkeät avut ovat toisistaan erotettavissa, alkavat aina kevyestä, tulevat yksi apu kerrallaan ja kukin apu tarkoittaa vain yhtä asiaa. Selkeällä apujen käytöllä tehdään hevosen onnistuminen mahdollisimman helpoksi ja eettisestä näkökulmasta katsottuna myös vähennetään fyysisen paineen käyttöä ja painevaurioiden kehittymistä kudoksiin sekä myös psyykkistä stressiä. Apujen opettaminen palkitsemalla rennossa mielentilassa mahdollistaa sen, että hevonen voi korkeassakin vireessä vastata opitusti pyydettyihin apuihin.

Epätoivottu käyttäytyminen on myös tavoitteellista toimintaa, mikä näkyy usein siirtymissä paikasta toiseen, uusissa häiriöissä, toisten luo juoksemisessa ja syömisessä. Jos epätoivottuun käytökseen liittyy vireystilan kohoamista, voi aloitetun toiminnan keskeyttäminen ja sujuva vaihto toiminnasta toiseen olla hevoselle erittäin hankalaa ilman ennakkoharjoittelua. Hevoselle kannattaakin opettaa vastapainoksi nippu muita palkitsevia toimintoja. Hevosen näkökulmasta selkeän merkkikielen opettaminen on myös parhaimmillaan tavoitteellista toimintaa, jonka avulla tavoitellaan ja saavutetaan palkkioita.

IMG_6922
Tarkkaile, mitä hevonen havainnoi

Oppimista tehostaa palkitseminen sillä asialla mikä motivoi hevosta harhautumaan muihin puuhiin. Esimerkiksi lajitovereidensa perään ryntäilevälle hevoselle voi opettaa kommunikaatiomerkkejä ja itsehillintää: Ensin opetetaan hevoselle pysähtyminen palkitsemisen kautta ja sen jälkeen opetetaan, että jarruttamalla toisen hevosen takana paine hellittää ja hevonen pääsee heti jatkamaan lähemmäs toista. Opettamalla sekä mielentilaa että ulkoista käyttäytymisen muutosta eri tilanteissa saa yllättävissäkin paikoissa mahdollisimman vähän provosoituvan hevosen.

Lopuksi

Hevosmaailma ja sen arvot muuttuvat kovaa vauhtia ja tämä vaatii jokaiselta harrastajalta sekä ammattilaiselta kykyä sopeutua. Koska hevostoiminta ja -urheilu ovat puhtaasti harrastuspohjaista täytyy hyvinvoinnin vastuukysymykset huomioida kaikessa toiminnassa. Suoritusvälineen sijaan jokainen hevonen on tunteva yksilö, jonka henkiset ja fyysiset tarpeet tulisi huomioida aina ennen ihmisen omia menestyksellisiä tavoitteita. Ihmisen asettamien vaatimusten ja hevosen hyvinvoinnin ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia. Oikein motivoituina ja käyttäytymistarpeiden täyttämistä palautumiseen hyödyntäneenä hevonen on erittäin yhteistyöhalukas eläin mitä erikoisimmissa, lajilleen luontaisesti hyvin hankalissakin tehtävissä! Ihmisen innostuneisuus ja mielikuvitus ei ole tässä haitaksi, päinvastoin!

Kilpailuissa ja valmennuksissa toimintaa kontrolloidaan ulkopuolelta käsin hevosen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta loppukädessä vastuu hevosesta ja omasta toiminnasta on jokaisella itsellään. Tavoitteellisuus hevosharrastuksessa on todella hienoa kunhan muistaa reilun pelin säännöt myös hevosta kohtaan. Kärsivällisen pohjatyön tekemisen jälkeen voi ilahtua kuinka vaivatonta yhteiselo hevosen kanssa onkaan! ☺

Kirjoittaja Heta Rautiainen on loputtoman utelias eläintenkouluttaja AT:n ja Biolääketieteen opiskelija sekä hevosen hyvinvointia korostavan Heportteri-lehden aputoimittaja, joka on kiinnostunut siitä kuinka hevosarkea ja hevosen suorituskykyä voidaan helpottaa tehokkailla keinoilla hevosen näkökulma ja hyvinvointi huomioiden. Jos kaipaat asiantuntevaa koulutusapua Kainuun alueella, ota yhteyttä sähköpostitse heta.rautiainen@hotmail.com!

Lähteet

Briefer Freymond, S., Briefer, E.F., et al (2014). Behaviour of horses in a judgement bias test associated with positive or negative reinforcement. Applied Animal Behaviour Science, 158, s. 34-45.

Hausberger, M., Roche, H., et al (2008). A review of the human-horse relationship. Applied Animal Behaviour Science, 109, s. 1-24.

Kiley-Worthington, M. The Behavior of horses in relation to management and training – Towads ethologically sound environments. Equine Science Update, s. 62.

König v. Borstel, U., Visser, E.K. & Hall, C. (2017). Indicators of stress in equitation. Applied Animal Behaviour Science, 190, s. 43-56.

Leblanc, M. A. (2013) The Mind of The Horse

McBride, S., Parker M. O., et al (2017). Applied neurophysiology of the horse; implications for training, husbandry and welfare. Applied Animal Behaviour Science, 190, s. 90-101.

McLean, A.N. & Winther Christensen, J. (2017). The application of learning theory in horse training. Applied Animal Behaviour Science, 190, s. 18-27.

Sankey, C., Richard-Yris, M-A., et al (2010). Positive interactions lead to lasting positive memories in horses, Equus caballus. Animal Behaviour, 79, s. 869-875.

van Dierendonck, M. & Goodwin, D. (2005). Social contact in horses: implications for human-horse interactions. In, de Jonge, F.H. and van den Bos, R. (eds.) The Human-Animal Relationship. Van Gorcum, s. 65-81. (Animals in Philosophy and Science, 4)

Waring, G. H. (2003). Horse Behavior, 2nd Edition.

© Heta Rautiainen 2018