Miksi ruokapalkkio tekee hevosestani röyhkeän?

Processed with VSCO with c1 preset

”Kokeilin palkata hevostani herkuilla tehdessäni arkisia puuhia. Se alkoi hamuta taskujani, tulla jatkuvasti todella lähelle, tuuppia päällään ja lopulta näykkiä sekä purra. Siihen loppui herkkujen syöttö.”

Tuttu tarina, ehkä olet itsekin tämän kokenut? Törmään näihin viikoittain, ihmisten perustellessa miksei voisi käyttää positiivista vahvistamista hevosen koulutuksessa. Mistä hevosen käytös johtuu?

IMG_6940.JPG

Hevonen ei toki ole ihminen, mutta hevosella on samanlaisia tuntemuksia. Ruoka on hevoselle elintärkeä resurssi, niin kuin meille ihmisillekin. Syöminen ja ruuan etsiminen aiheuttaa hevoselle hyvän olon tuntemuksia. Kun hevonen hamuilee taskujamme, tuuppii ja lopulta näykkii takin hihaa, se yrittää kaikin keinoin saada lähettyvillä sijaitsevan ruuan – se ei tiedä muuta keinoa päästä ruokaan käsiksi. Kun ruokaa ei saa vieläkään, hevonen yrittää vielä vähän kovempaa, ja vielä vähän. Tällöin käytös on jo meidän näkökulmastamme todella epämiellyttävää.Jos heiluttelet houkuttelevan näköistä tikkaria pienen lapsen yläpuolella, lapsi alkaa kurotella kohti tikkaria (oletetaan että lapsi tykkää tikkareista). Et kuitenkaan anna tikkaria lapselle, vaan nostat kättä vielä vähän ylemmäs. Lapsi kurottelee kahta kauheammin ja alkaa ehkä vähän hyppiä tai yrittää saada lähellä olevista asioista tukea. Lapsi jatkaa yrittämistä hetken aikaa vielä tomerammin, jos se auttaisi, kunnes lopulta turhautuu ja alkaa todennäköisesti itkeä tai lähtee pois.

Meidän tehtävämme on opettaa hevoselle käytös, joka siltä halutaan ruuan ollessa läsnä. Ilman opetettua käyttäytymistapaa hevonen keksii oman käyttäytymistavan, joka ei aina ole se mitä me haluamme.

Kun hevonen opetetaan olemaan hamuilematta ruokaa, puhutaan usein luopumisesta. Luopumista voi opettaa monilla tavoin, perinteisin on varmaankin opettaa hevonen kääntämään pään poispäin ruuasta. Tästä saattaa seurata hysteerisesti puolelta toiselle päätään kääntelevä hevonen, jolla nousee kierrokset samaa tahtia pään heilumisen kanssa.

Itse en pidä tätä tapaa niin toimivana, vaan haluan opettaa hevoselle uuden käyttäytymistavan (perusasento), johon en käytä erillistä vihjettä (jotta tämä asento olisi ”perusasetus” kun hevoselta ei muuta pyydetä): seiso rennosti pää suorana, kaikki jalat maassa.

Ota huomioon opettaessasi perusasentoa/luopumista:

– Ajoitus: Opeta hevoselle äänimerkki, josta seuraa ruoka. Näin pystyt palkitsemaan juuri oikeasta hetkestä: jos et ehdi palkita juuri sillä hetkellä kun hevonen toimii halutulla tavalla, palkitset väärästä asiasta ja hevonen oppii jotain muuta.

– Palkkion laatu: hevosen on miellettävä palkkio palkkioksi

– Palkkion suunta: Anna hevoselle palkka niin että se voi pitää päätään suorana, eli siinä asennossa mihin sitä yritetään opettaa.

– Ympäristö: hevoselle tuttu ja turvallinen paikka, alkuvaiheessa mieluusti mahdollisimman vähän häiriötekijöitä

– Mielentila: hevosen on oltava rento ja rauhallinen palkkion saadessaan, jotta se oppii olemaan rento ja rauhallinen. Saat sitä mitä vahvistat!

– Varo ketjua! Hevonen on taitava tekemään peräkkäisistä toiminnoista niin sanotun ketjun. Ole siis tarkkana mitä hevonen tekee ennen haluttua asentoa. Jos hevonen kääntää ensin päänsä sinua kohden, sitten suoraksi, odota hetki ennen palkkaamista. Jos tietty käytös toistuu jatkuvasti ennen suorana seisomista, on syntynyt ketju.

– Etäisyys: Palkitse hevosta sen etäisyyden päähän, jossa haluat sen olevan. Jos kaipaat lisää henkilökohtaista tilaa, älä palkkaa hevosta ihan viereen, vaan ota etäisyyttä ja vie palkka hevosen luo.

– Aloita pienestä: Pidä kriteeri matalalla, eli palkitse pienistä hetkistä ja lähde vaatimaan pidempiä aikoja pikkuhiljaa. Jos hevonen turhautuu, on syytä laskea kriteeriä. (Lisää kriteeristä.)

Ruokapalkkion käyttäminen on taatusti tehokas (ja eläinystävällisin) koulutusmuoto – mutta vain oikein käytettynä. Kun hevonen oppii käyttäytymään halutulla tavalla ruoan lähellä, sitä voi alkaa hyödyntää muihin koulutushetkiin. Perusasento-harjoitukseen on hyvä palata aina silloin tällöin, sitä ei voi harjoitella liikaa. Iloisia harjoitushetkiä!

Nina