Mitä hevonen tarvitsee? What does the horse need?

Olin muutaman viikon working holiday-reissulla Espanjassa, jossa sain selvitellä päätäni arjen hälinästä ja pyöritellä ajatuksia rauhassa muutenkin. Espanjassa näin monenlaisia hevosia, koulutustapoja ja hevosen pitotapoja, jotka johtivat suuriin ahaa-elämyksiin ja listaan tajunnanvirtaa tähän nähtäväksenne. Kuvituskuvina muistoja Espanjasta ja muutama Suomestakin.

img_1591

Suurin ja tärkein oivallus oli tällä reissulla jotain muuta kuin hevosen (tai muun eläimen) koulutukseen liittyvä asia, vaikka alkuun näin vain omasta mielestäni epämiellyttäviä tapoja kouluttaa. Lähtökohtana: hevosen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden on oltava kunnossa, jotta se voi voida hyvin. Tämän toki tiesin jo ennenkin, mutta meillä on asiat Suomessa suurimmalta osin niin hyvin, etten ole tätä ennen konkreettisesti ymmärtänyt. Minun onnekseni Madden kohdalla kaikki kohdat täyttyvät ja luulenkin että pari vuotta sitten kun nykyiselle tallille muutimme, näin suurimman muutoksen Maddessa, kun nämä perusasiat loksahtivat kohdalleen. Silti on hyvä miettiä välillä, voisiko jokin asia vielä olla eri tavalla.

Hevonen tarvitsee jatkuvasti vettä sekä laadukasta ravintoa käytön mukaan. Useimmille hevosille Suomessa hyvää heinää on saatavilla, mutta usein sitä tarjotaan liian vähän. Vapaasta heinästä puhuttaessa pelätään ylipainoisuutta mielestäni liikaa (vaikka sekin on toki ongelma, ei hevosen nälässä pitäminen ole oikea laihdutustapa), sillä jos hevosille tarjotaan myös lauma ja suuri tila liikkua, harva hevosista lihoaa vaarallisesti. Poikkeustapauksia löytyy toki varmasti, mutta tällaisillekin hevosille pitäisi varmistaa heinän saanti useammin kuin 3 kertaa päivässä, sillä luonnossa hevonen syö jatkuvasti päivän mittaan ja niiden elimistö toimii edelleen luonnossa elävän hevosen tavoin, eli mahahappoja erittyy jatkuvasti. Jatkuvasti tyhjänä olevassa mahalaukussa mahahapot saattavat aiheuttaa vatsahaavan. Siis liian vähäinen heinän saanti on hevoselle  hyvin stressaavaa. 

Hevonen on laumaeläin. Se tarvitsee seurakseen toisen lajitoverin, mielellään useamman. Olen viime aikoina nähnyt onnekseni, että yhä useammin on alettu hevosia tarhaamaan laumoissa, mutta pelottavan iso osa tarhataan aivan liian pieneen tilaan, jossa ne eivät pysty väistämään toisiaan ja tämä johtaa turhiin konflikteihin. Laumassa eivät kaikki voi olla parhaita kavereita keskenään, mutta jos hevoset ovat jatkuvasti puremien ja potkujen jäljiltä haavoilla, on joku pielessä. (Tilaa tai ruokaa on liian vähän?) Hevoset tarvitsevat lauman suojaa, toisen lajitoverin kosketusta sekä kommunikointia keskenään. 

Tässä lista asioista, joihin aion itse kiinnittää huomiota jatkossa, jos yllä olevat perusasiat ovat kunnossa:

img_1743

Aion kiinnittää huomiota hevosen liikutuksen säännöllisyyteen. Olen nähnyt epäsäännöllisen liikutuksen lopputuloksena loukkaantumisia (sekä hevosen että ratsastajan), turhautumista (sekä hevosen että ratsastajan) ja turhautumisesta johtuvaa vaarallistakin käytöstä (sekä hevosella että ratsastajalla :D). Säännöllinen liikunta takaa hyvän peruskunnon ja pitää lihaksiston vetreänä, jolloin niiden loukkaantumisen riski on pienempi kuin huonokuntoisella. Yhtä tärkeää kuin säännöllinen liikunta on, että suunnitelmaan kuuluu säännöllinen lepo. Jotta liikunta voi kehittää hevosen fysiikkaa, se tarvitsee palautumiseen lepoa.

Monipuolisuus. Tässä olemme Madden kanssa skarpanneet viime vuosina ja tulokset ovat mahtavia! Madde on paremmassa lihaskunnossa kuin ikinä, se on mukavan ja pehmeän tuntuinen ratsastaa ja se on tyytyväisempi kuin koskaan. Jos hevosen kanssa tehdään jatkuvasti yksipuolista treeniä (=pelkkää maastoilua, pelkkää kouluratsastusta, pelkkää esteratsastusta…), ei se pääse kehittämään myöskään lihaksistoaan monipuolisesti. Oman kokemuksen mukaan nämä hevoset saattavat ”leipääntyä” jossain vaiheessa hommaansa ja monesti myös suorityskyky on huonompi kuin monipuolisesti treenatulla hevosella. On toki myös taitavia ratsastajia, jotka keksivät monipuolistaa maastoilua erilaisilla, vaihtelevilla reiteillä ja pohjilla sekä kouluratsastajia, jotka pystyvät tehokkaasti treenaamaan eri tavalla eri päivinä.

92f881a1-a21b-40b1-a52d-7fa8e4dba29f

Myös hevosen kouluttamisen pitäisi perustua edes jonkinlaiseen suunnitelmaan ja mikä tärkeää – suunnitelman noudattamiseen! Kouluttaapa millä tyylillä hyvänsä, on hyvä tehdä edes omassa päässään (mieluummin vielä paperilla) suuntaa antava suunnitelma siitä mitä haluaa hevosen kanssa saavuttaa. Miten nämä asiat voisi saavuttaa ja miten kouluttaminen kannattaa jaksottaa. Huonoin taktiikka on ajatella kouluttavansa hevosta vähän silloin tällöin ja muina aikoina vain odottaa hevosen toimivan kuin robotti (tämä johtaa yleensä molemminpuoleisiin turhautumisen tunteisiin ja väärinkäsityksiin) – jokainen hetki hevosen seurassa opettaa sille jotain, ts. kaikki hevosen kanssa toimiminen on kouluttamista!

Koulutuksessa isoimpia edistysaskelia saa palaamalla perusasioihin. Näihin keskittymällä vältettäisiin monet turhautumisen hetket. Antaako hevonen laittaa kaikki varusteet rentona sen päälle? Seisooko se aloillaan kun sitä käsitellään? Tunkeeko hevonen päälle taluttaessa, seisooko se rennosti aloillaan selkään noustessa? Ymmärtääkö se ratsastettaessa jarrun, kaasun sekä kääntyvät avut? Kun välillä palaa takaisin alkuruutuun ja viettää pienenkin hetken hiomalla ihan perusjuttuja, voi moni muukin palikka loksahtaa paikalleen, tai ainakin arjesta tulee hieman helpompi.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä Veeran viime kirjoitukseen viitaten hevosen kuuntelu. Tämä on ehkä tarkein kaikista. Näetkö mitä hevonen tarvitsee tai haluaa? Tunnistatko turhautumisen ja kipuilmeen? Monen vuoden harrastelun jälkeen ajattelemme jo tuntevamme hevosemme, mutta usein jätämme hevosen pienimmät eleet tulkitsematta. Pysähtyykö hevonen aitauksen portilla? Heilauttaako se häntäänsä satulavyötä kiristäessä? Ravistaako tai heiluttaako hevonen päätään ratsastaessa? Nämä ovat hevoselta isoja eleitä. Näitä saattaa edeltää monta pienempää elettä ja ilmettä, joita me emme osaa katsoa tai tulkita. Unohdetaan hetkeksi arjen kiireemme ja vietetään hetki hevosemme parissa niitä katsellen – ja kuunnellen! 🙂

Tämän kirjoituksen mielipiteet ovat omiani ja pidätän oikeuden opiskella aiheesta lisää ja muuttaa mielipidettäni myöhemmin.

Nina

Also in English:

I was at a working-holiday trip in Spain for a couple of weeks, where I got to clear my head and think about everything in peace. In Spain I saw many kinds of horses, ways to train a horse and ways to keep a horse and those made me question the basic things, so I made some notes for you to see.

The biggest and the most important thing I realised during this trip was not about training, even though I saw some training methods I didn’t like. Basically: the horses special behavioural needs have to be okay, so that they can be well. This I knew already, but since things are pretty good in Finland, I have not understood this concretely. Luckily Madde seems to have everything she needs and I think the biggest change in her behaviour happened a few years ago when we moved to our current stables. I find it still good to think every now and then if there is something I could change.

A horse needs constant access to water and high quality nutrition depending on its use. In Finland there is really good hay for most of the horses, but usually they don’t get to have enough food. People seem to be too afraid of horses gaining some weight (which is an actual problem, but keeping the horse in hunger is not the right way to make them lose weight), when talking about free-feeding, but if they have a herd and enough room to move around, they usually don’t gain too much weight. There must be some exceptions, but still it would be good to offer the horses some food for more than 3 times a day, since the horses are used to eating continually in nature and their body still works like a wild horse’s, their stomach produces stomach acid all the time. If the horse doesn’t get to eat enough, they might get gastric ulcers. So, feeding the horses too infrequent is really stressful.

The horse is a herd animal. It needs the company of another horse, many of them, if possible. I have been lucky to see that lately they have started to put more and more horses to a herd in Finland. Sadly many of the herds have been put in way too small of a space, where they are not able to give way and it leads to unnecessary conflicts. All of the horses in a herd can’t be best friends with each other, but if the horses have bite and kick marks all over them continually, there is something wrong. (Too little space or food?) The horses need the protection of a herd, touch of another horse and communication with each other.

Next up is a list of things I am going to focus on from now on, if the basics are okay:

I am going to pay attention to regularity of training the horse. I have seen that the irregularity of training leads to injuries (for a horse and a rider), frustration (of a horse and a rider) and dangerous behaviour caused by frustration (at a horse and a rider :D) Regular training guarantees a good basic condition, which lowers the risk of injuries. As important as the regular training is to let the horse have regular rest. The horse needs to rest so that it can recover and gain more shape.

Diversity. We have been doing more and more different kinds of training with Madde and the results are great! Madde is in better shape than ever, she is better to ride and seems to be more satisfied to be ridden. If you only train your horse one way (= just trail riding, just dressage, just showjumping…) the horse can’t improve its muscles as much as possible. I have noticed that usually the horses that are trained in one way only, usually get bored at some point and usually their performance is also poorer than the horses who get trained in many ways. There are obviously good riders who are able to make their training different everyday, even on a trail ride, changing their routes and the grounds they are riding on.

Also the horses training should be based on some kind of a plan, and what is more important – to stick to that plan! It doesn’t matter what kind of training method you are using, it is good to make some kind of a plan, even in your own head, to know what are the things you want to receive with your horse. The worst tactic is to think that you are going to train it just every now and then and in the meanwhile just wait for the horse to work like a robot (this usually leads the horse and the trainer to get frustrated) – every minute with the horse teaches them something, so everything you do with your horse is training!

Usually you get some huge steps forward by going back to the basics. By training some basic things we could avoid so many moments of frustration. Does the horse let you put on its gear without it getting nervous? Does the horse stand still while being handled? Is the horse pushy while walking, does the horse stand still while you climb on? Does the horse understand the cues for stopping, going forward and going sideways? Sometimes when you go back to the basics and spend even a little while focusing on something that seems so obviously easy, it can lead to many things changing for the better, or at least making everyday life a little bit easier.

And last but not least, listening to the horse (like Veera wrote on the latest post). This is probably the most important thing. Can you see what the horse needs or wants? Can you recognise frustration and the pain face? After many years of training with the horses we usually think that we already know everything we need to know about the horses. Still we are usually unable to recognise the tiniest gestures they are making. Does the horse stop when you are trying to go out for a ride? Does it wave its tail while tightening the girth? Does it shake its head while riding? These are really big gestures. Before these there are plenty of small gestures which we are usually not able to see or recognise. Let’s all forget about our hurry for a minute and spend a moment with our horse just watching – and listening to them! 🙂

The things I wrote here are my own opinions and I reserve my right to study more and change my opinion later.

Nina