Toistoilla tulosta

Oppimisen hankaluus

Muistatko koska olet viimeksi opetellut jotain uutta? Opetellut ajamaan autoa, kirjoittamaan toisella kädellä kun toinen käsi on loukkaantunut tai ratsastaessa tekemään jotain toisin aiemmasta poiketen esimerkiksi valmentajan vaihtuessa. Alku on aina tuskallisen vaikeaa ja tuntuu ettei mikään onnistu. Yhtäkkiä ei tarvitsekaan enää keskittyä kytkimen ja vaihdekepin käyttöön, toisella kädellä saakin yhden sanan kirjoitettua niin että joku muukin saa siitä selvää ja kun valmentaja pyytää pitämään kantapäitä alhaalla niin kymmenien toistojen jälkeen ne pysyvät jo puoli kierrosta miettimättä. Yleensä sen jälkeen eteneminen on nopeaa ja jos toistojen tekemistä jatkaa, tekemisestä tulee sujuvaa. Tällöin liikerata on jäänyt ”lihasmuistiimme” – aivoissa tapahtuu hermoratojen muutoksia ja syntyy uusia skeemoja eli on tapahtunut motorista oppimista.

092254fb-e663-47d1-abb7-8fe55038dd63

Kun opimme ja syntyy uusia skeemoja, tekeminen automatisoituu eikä sitä tarvitse enää sen kummemmin mietiskellä. Tähän voi kuitenkin kulua aikaa ja kymmeniä, satoja tai tuhansia toistoja yksilöstä riippuen. Olen käynyt tämän tapahtuman läpi ratsastusurani aikana niin monta kertaa että en edes pysy laskuissa perässä. Ja aina kärsivällisyys on tuottanut tulosta, vaikka jonkin aikaa tuntuu tukalalta.

Tapahtuuko hevosella samanlaista motorista oppimista? Kyllä. Oman kokemukseni mukaan jotain samansuuntaista näyttäisi tapahtuvan. Jotta saadaan hevosta liikkumaan toisin tai tekemään muuta haluttua, pitäisi siis saada paljon toistoja joissa hevonen liikkuu halutussa asennossa.

Miten hevonen oppii liikkumaan paremmin?

Ensin pitää lähteä palkitsemaan jo oikeaan suuntaan menevistä muutoksista. Voidaan pilkkoa haluttu asento palasiin: niska korkeimpana kohtana, vatsalihasten aktivointi, selän ja sään alueen lihasten kohoaminen, rinnan nostaminen, takajalkojen koukistaminen rungon alle ja niin edelleen. Osa-alueet voidaan jakaa vielä pienempiin palasiin ja pikkuhiljaa yhdistellä niitä. Kun tämä saadaan onnistumaan käynnissä ja hyvin toistoja alle, voi lähteä nostamaan vaatimustasoa eli siirtyä raviin ja siitä myöhemmin laukkaan. Vauhdin nostaminen ei ratkaise hitaammassa askellajissa esiintyvää ongelmaa. Hevoselle tulee antaa aikaa kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa omassa tahdissa.

Olemme lähteneet kehittämään useiden hevosten kanssa kootumpaa asentoa askel kerrallaan, siirtymisiä tehden. Haluttu asento otetaan käynnissä ja siirrytään raviin, muutamasta hyvästä askeleesta palkitaan ja siirrytään takaisin käyntiin. Askelmäärää voi lähteä pikkuhiljaa lisäämään kunhan lihakset pääsevät kehittymään rauhassa, mutta lihakset kehittyvät heti oikeaoppisesti. Hevosen motivaatio on todellakorkealla, kun sitä palkitaan jatkuvasti halutusta asennosta. Taukojen pitäminen on tärkeää ja venyttäminen on yhtä tärkeää, jopa tärkeämpää kuin kokoaminen. Rentous on kaiken A & O!

img_1591

Yleisin tapa taitaa olla ratsastaa hevosta ympäri ämpäri kenttää ja ”hakea” hyviä askeleita. Parhaiten ne löytyvät tekemällä jotain tehtävää – avoa, sulkua, väistöä tms., mutta silti puhutaan hyvin pienestä prosentista onnistuneita askeleita halutussa asennossa verrattuna ei-toivottuihin. Minulla hyvien askelien hakeminen meni monesti ilman valmentajaa haahuiluksi ympäri kenttää odottaen jonkinlaista ihmettä… Sitä ei tullut.

Poikkeuksena yllä olevaan hyvällä rakenteella siunatut hevoset, joille kokoaminen tulee luonnostaan, mutta näitä on Suomessa vähemmistö. Paras tilanne olisi lähteä hakemaan näitä askeleita heti sisäänratsastusvaiheessa, mutta useimmilla tilanne on mikä on.  20-30 minuutin ratsastus riittää vallan mainiosti ja loppua kohden voi jo havaita pieniä lihasväsymyksen merkkejä. Koen hyväksi lopettaa ennen suurta väsymistä, koska väsyneempi hevonen helposti menettää motivaationsa ja oppiminen hidastuu. Välipäivinä kannattaa tehdä rentoja maastolenkkejä tai töitä maastakäsin, jotta treeni pysyy monipuolisena.

Jos hevonen ei jaksa

Jokaisella pääsee välillä ”pakka leviämään” ravissa tai laukassa, eli hevonen ei jaksa tai pystykään kantamaan itseään läpi siirtymisen tai siirtymisen jälkeen ja se lähtee kaahaamaan. Siihen ei kukaan kuitenkaan kuole ja silloin aloitetaan alusta. Virheitä sattuu kaikille, myös hevosille, ja niitä on turha ottaa liian vakavasti. Liikeratojen muuttaminen on pitkä prosessi, sekoitus erehtymistä ja oppimista ja jokaiselle hevoselle pitää löytää oikea tapa opettaa halutut asiat. Tämä on vain yksi tapa jonka olen nyt todennut erinomaiseksi Madden ja koulutettavien kanssa ja toivon että joku muukin saa tästä vinkkiä. Alkuvaiheen kärsivällisyys kantaa pitkälle ja monesti kun hevonen pääsee opettelemaan ja sisäistämään asiaa se yllättää oppimalla enemmän kuin on osattu odottaakaan. Kun jokin asia saadaan lihasmuistiin, se myös löytyy sieltä pienen tauonkin jälkeen nopeasti. Maltti on valttia 🙂

img_1743

Herättääkö tämä sinussa pohdintaa? Jokaisella meillä on oma tapamme toimia, mutta omat tapamme on hyvä kyseenalaistaa silloin tällöin. Minä olen alkanut kyseenalaistaa niitä yhä enemmän ja siitä syntyy helposti uusia ajatuksia ja ideoita. Suosittelen!

Nina